Miksi ei ole OK sanoa että prostituutio on väkivaltaa

Määrittelemällä kaiken kaupallisen seksin väkivallaksi ja hyväksikäytöksi

-riistää seksityöntekijöiltä oikeuden määritellä omat rajansa ja kiistää että seksityötä voi tehdä suostumuksen alaisuudessa. Puhumalla seksityöstä ”itsensä myymisenä” tai sanomalla, että ”nainen ei ole kauppatavara” osallistuu esineellistävän kielenkäytön ja käsitysten ylläpitoon niiden kyseenalaistamisen sijaan ja tekee näkymättömäksi ne seksityöntekijät jotka eivät ole naisia. Kielenkäyttö tuottaa väkivaltaista kuvaa kaupallisesta seksistä, jossa ostaja ostaa käyttöoikeuden seksin myyjän ruumiiseen ja saa tehdä sillä mitä haluaa. Todellisuudessa myyjät laittavat usein tiukat rajat sille millaisia palveluja myyvät ja mita ostettuun aikaan sisältyy. Virheellisen kuvan toistaminen tekee seksityöntekijöille vaikeammaksi kommunikoida näitä sääntöjä.

-tekee vaikeaksi vastustaa seksityöntekijöiden työssään kokemaa väkivaltaa: jos seksityö on kokonaisuudessaan hyväksikäyttöä, väkivallan rajat hämärtyvät. Väkivaltaa ei voi vastustaa vesittämällä sanan sisältö. Normalisoimalla väkivallan osaksi seksityötä toiseutetaan seksityontekijöitä tai patologisoidaan heitä siitä, että he menevät mukaan väkivaltaiseen toimeen ja epäilee täten heidän päätösvaltaisuuttaan.

-osallistuu seksityöntekijöiden vaientamiseen ja leimaamiseen.

-ohjaa keskustelua pois valtioiden ja viranomaisten (poliisin, rajalaitoksen) suorittamasta vallankäytöstä ja sen aikaansaamasta väkivallasta. Rakenteellinen sorto tuottaa turvattomuutta ja väkivaltaa esimerkiksi niin, että seksin ostokielto kadulla pakottaa seksin myyjät arvioimaan asiakkaat nopeammin, sillä seksin myyjan tulee suojata myos asiakas poliisilta. Seksin myynnin EU-alueen ulkopuolisilta karkotusperusteeksi tekevä karkotuspykälä taas tarkoittaa, ettei seksityöntekijä pysty kääntymään viranomaisten puoleen väkivaltatilanteissa.

-tekee vaikeaksi niiden muutosten ajamisen, joita tarvitaan jotta seksityöntekijät voisivat paremmin suojautua väkivallalta. Yksi tällainen on esimerkiksi mahdollisuus työskennellä yhdessä jos parituslainsäädäntöä muutetaan.

Yleisten ihmiskauppamielikuvien ongelmallisuudesta

Niina Vuolajärvi & Elina Halttunen-Riikonen: Mielikuvat ihmiskaupasta johtavat harhaan. Feministien vuoro-blogissa.

Ihmisillä on harvoin kosketusta siirtolaisten arkeen tai seksityöhön. Mediakuvastoilla onkin suuri vaikutus lakien säätämiseen. Usein niissä korostuu raaka ja seksuaalinen väkivalta ja seksikauppaan huijatut ja kidnapatut ihmiskaupan uhrit. Hyvistä tarkoitusperistään huolimatta ihmiskauppatarinat saavatkin usein aikaan politiikkaa, joka huonontaa kaupallisen seksin parissa toimivien asemaa ja oikeuksia. Kun vastuuseen vaaditaan ensisijaisesti yksittäisiä pahantekijöitä kuten ihmiskauppiaita, huomiotta jäävät rakenteelliset valtion kontrollitoimien aiheuttamat ongelmat, kuten siirtolaisten rajoitetut liikkumisen ja työmarkkinoille osallistumisen mahdollisuudet tai globaali eriarvoisuus.

Vinkki: Pro-tukipiste järjestää virheellisiä ihmiskauppamielikuvia koskevan tilaisuuden 18.10. Helsinkissä.

Kyllä seksityöntekijöiden oikeuksille, ei rankaisufeminismille! Feministisen liikkeen tulee olla solidaarinen myös seksityöntekijöille

549080_287315218046785_258572818_n

Feministien tulee puolustaa seksityöntekijöiden toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta ja lopettaa oston kriminalisoinnin ja muiden seksityöntekijöiden oikeuksien kannalta vahingollisiksi osoittautuneiden lakiuudistusten kannattaminen. Muutoin feminismistä on vaara tulla rankaisufeminismiä, joka ottaa osaa valtion kontrollitoimiin niiden haastamisen sijaan. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tuore kannanotto ja tutkimusraportti seksityön dekriminalisoinnin ja seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien puolesta on hyvä ajankohta sille, että suomalaiset nais- ja feministijärjestöt tarkastelevat tavoitteitaan uudelleen.

Allekirjoita vetoomus täällä.

Myös suomalaiset feministit ovat viime aikoina kiinnostuneet intersektionaalisesta eli eri vallankäytön muotojen yhteistoiminnan tunnistavasta feminismistä. Lehtijutuissa ja kannanotoissa on nostettu esiin, että feministien olisi kiinnitettävä huomiota syrjinnän moninaisuuteen. Mitä on jäänyt puuttumaan? Keskusteluissa ei ole kuitenkaan kiinnitetty huomiota ihmisryhmään, johon kohdistuu ehkä eniten moniperustaista syrjintää ja marginalisointia: seksityöntekijöihin. Seksityöntekijöiden asemaan vaikuttaa moni tekijä, mutta yksi asia on selvä: dekriminalisointi ja stigman purkaminen parantaa kaikkien asemaa.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International liittyi elokuussa 2015 seksityön dekriminalisaatiota kannattavien järjestöjen kuten Human Rights Watchin, UNAIDSin ja WHO:n joukkoon. Dekriminalisaatiota kannattavat myös seksityöntekijäjärjestöt. Dekriminalisointi tarkoittaa sellaisen lainsäädännön purkamista, joka tekee aikuisten välisestä, suostumukseen perustuvasta kaupallisesta seksistä rikollista. Ihmiskauppa, hyväksikäyttö ja väkivalta pysyisivät rikoslain piirissä. Dekriminalisointi ei tarkoita Saksassa sovellettua legalisointia eli valtion kontrolloimaa bordellilaitosta.

Viime toukokuussa Amnesty julkaisi dekriminalisaatiokantansa perustana olevan tutkimuksen, jossa annetaan kiitettävästi puheenvuoro seksityöntekijöille itselleen. Amnestyn mukaan on siirryttävä pois kaikesta sellaisesta lainsäädännöstä, jonka toimeenpanosta seuraa seksityöntekijöiden oikeuksien loukkauksia ja siirryttävä seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseen. Amnesty vastustaa myös Suomessa vallitsevaa oston osittaista kriminalisointia, seksin myyntiä karkotusperiaatteena ulkomaalaislaissa sekä kannattaa parituslainsäädännön muuttamista niiltä osin, kuin se vaikeuttaa seksityöntekijöiden toimimista yhdessä heidän turvallisuutensa takaamiseksi.

 

Suomalaisten nais- ja feministijärjestöjen kanta?

Useimmat suomalaiset järjestöt kannattavat seksin oston täyskieltoa, jota kutsutaan toisinaan Ruotsin malliksi. Esimerkiksi Naisasialiitto Unionin sitoutumista ostokiellon edistämiseen haastettiin viimeksi vuonna 2013, jolloin linja ei kuitenkaan muuttunut.

Ostokielto esitetään usein feministiseksi, koska se ei kriminalisoi myyjää vaan ostajan. Kuitenkin Amnestyn Norjassa suorittaman tutkimuksen mukaan lain käytännön toimeenpano sekä valvonnan ulottaminen poliisista hotellityöntekijöihin, taksikuskeihin, vuokranantajiin sekä veroviranomaisiin tekee myyjistä kriminalisoinnin kohteita. Raportissa siteeratun norjalaisen sosiaalityöntekijän mukaan “mikään muu yhteiskunnallinen ryhmä, joka ei ole tehnyt rikosta, ei elä sellaisen poliisivalvonnan alaisena [kuin seksityöntekijät].” Ostokiellon kannattajat keskittyvät asiakkaisiin sukupuolittuneen vallan käyttäjinä ja näkevät ostokiellon mahdollisuutena tilanteen muuttamiseksi. Kriminalisaation lisäämään poliisivallankäyttöön, valvontaan ja rangaistuksiin ei sen sijaan kiinnitetä huomiota.

Seksin ostokiellolla ei Amnestyn kattavan tutkimusraportin mukaan ole myönteisiä vaikutuksia. Sen sijaan raportti osoittaa prekaarien seksityöntekijöiden olojen huonontuneen ja stigmatisoinnin lisääntyneen kiellon myötä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa. [1] Erityisesti siirtolaisseksityöntekijät ovat poliisikontrollin ja karkotusten kohteina, ja ostokielto onkin lisännyt asiakkaiden valta-asemaa seksityöntekijöiden kustannuksella: ostokiellon aikana seksityöntekijöiden neuvotteluasema suhteessa asiakkaisiin on huonontunut. Amnestyn mukaan laki lisää seksin myymiseen liittyviä riskejä sekä altistaa myyjät väkivallalle. Lisääntynyt poliisin ahdistelu huonontaa seksityöntekijöiden luottamusta viranomaisiin ja he eivät uskalla kääntyä poliisin puoleen hyväksikäyttötapauksissa. Amnestyn raportissa kadulla seksiä myyvä nigerialainen kertoo, että ”jotkut asiakkaat vahingoittavat meitä… sillä he tietävät, että emme uskalla kääntyä poliisin puoleen.”

Erityisesti seksityötä tekeville siirtolaisille kasaantuvat epäkohdat eivät ole Suomessakaan tuntemattomia. Suomessakin seksin myynti on karkotusperiaate, mikä lisää siirtolaisseksityöntekijöiden haavoittuvuutta. Samalla karkotusperusteella on karkotettu myös ihmiskaupan uhreja. (Myös ostokieltoa kannattavat feministit kannattavat ulkomaalaislain karkotuspykälän kumoamista.)

Kriminalisointi siis pahentaa jo marginalisoidun ryhmän ahdinkoa ja loukkaa seksityöntekijöiden ruumiillista itsemääräämisoikeutta yrittäessään sanella sitä, että kaupallinen seksi on poistettava yhteiskunnasta. Seksityötä tekevät usein siirtolaiset, joiden pääsy virallisille työmarkkinoille on syrjinnän tai oleskeluoikeudellisen asemansa vuoksi estetty. Ostokielto tai muu kriminalisointi ei pura työmarkkinoiden tai oleskelulupajärjestelmän syrjiviä rakenteita.

Oston kriminalisointia tukemalla feminismistä tulee valtion kontrollitoimien liittolainen niiden haastajan sijaan. Englanniksi tätä kutsutaan nimellä ”carceral feminism”; suomeksi voidaan puhua rankaisufeminismistä. Rankaisufeminismi ottaa osaa ja tukee valtion väkivaltakoneistoja sekä valtion vähemmistöjä kohtaan osoittamia hallintatoimenpiteitä.

 

Vetoomuksen tavoite

Vetoomuksemme tarkoitus on haastaa Suomessa toimivia feministejä ja feministisiä organisaatioita pohtimaan feministisen liikkeen sisäisiä valtasuhteita sekä omaa osallisuuttaan rankaisufeminismiin. Feministien tulee puolustaa seksityöntekijöiden toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta ja lopettaa seksityöntekijöiden oikeuksien kannalta vahingollisiksi osoittautuneiden lakiuudistusten kannattaminen. Tätä on vaadittu myös alkuvuonna kansainvälisessä feministisessä manifestissa seksityöntekijöiden oikeuksien puolesta.

Toivommekin julkisia lausuntoja seksityöntekijöiden oikeuksista feministisiltä järjestöiltä. Haastamme Naisasialiitto Unionin ja puolueiden naisjärjestöt esittelemään kantansa seksityöntekijöiden ihmisoikeuksiin. Vastikään perustetun Feministisen puolueen aktiivit haastamme ryhtymään toimiin dekriminalisaation ja seksityöntekijöiden oikeuksien puolesta. Jokaisen feministin haastamme toimimaan seksityöntekijöiden oikeuksien puolesta: allekirjoita vetoomus, jaa sitä, tutustu tutkimuksiin ja kannanottoihin sekä järjestöjen linjoihin, pidä meteliä.

 

Allekirjoita vetoomus täällä.

 

Allekirjoittaneet

Maria Roivas, Aava Lievonen, Jemina Kurunsaari, Jenna Väisänen, Johanna Aintila, Ismo Pänkäläinen, Henrik Jaakkola, Reetta Hanhikoski, Suvi Lintuvaara, Taija Roiha, Saara Huttunen, Anu Laakso, Antti Yrjönen, Erika-Evely Eisen, Emilia Riiko, Jenni Pykäri, Aliisa Maunula, Ville Rantanen, Ariadne Repo, Repo Männistö, Veera Routarinne, Sirkku Lehtonen, Katja Orpana, Anna Ovaska, Tarleena Laakko, Heli Mahkonen, Niko Peltokangas, Aatu Koskensilta, Eevi Ikonen, Hanna Storm, Juudas Kannisto, Markus Susi, Susanna Jussila, Janika Kunnari, Heta Nuutinen, Iida Piironen, Tiia Forsström, Maija Baijukya, Sirpa Varis, Joonas Säntti, Roosa Toriseva, Kati Härkönen, Ruu, Sari Irni, Kristo Saarikoski, Roosa Saukkonen, Taina Kinnunen, Laura Mankki, Hanna Rantala, Inka-Maaria Jurvanen, Aleksi Rantala, Outi Rantamäki, Vilma Hämäläinen, Tiia Rytkönen, Saija Turunen, Valpuri Saarinen, Veikka Lahtinen, Venja Huovinen, Suvi Luoma-Keturi

sekä Feministinen aloite-verkosto, Vasemmistonuoret ry,

 

Lisätietoa: feministinenaloite@gmail.com

 

Viite:

 

  1. Laaja katsaus viimeaikaiseen akateemiseen tutkimukseen Ruotsin ostokiellon vaikutuksiin ks. Holmström, Charlotta 2015. Forbud mot kop av sexuell tjänst i Sverige: En kunskapsöversikt om avsedda effekter och oavsedda konsekvenser. RFSU, 30-40. Ks. myös Jay Levy 2015. Criminalising the Purchase of Sex: Lessons from Sweden. Norjasta ks. Synnove Jahnsenin vuonna 2014 valmistuneeseen väitöskirjaan perustuva englanninkielinen artikkeli: http://eng.kilden.forskningsradet.no/c52778/nyhet/vis.html?tid=88740.

Tiedote: Vetoomus vaatii muutosta feministiseen prostituutiopolitiikkaan

Julkaisuvapaa heti

 

Feministinen aloite on julkaissut yhdessä muiden järjestöjen ja feministien kanssa kannanoton, jolla se haastaa suomalaisia nais- ja feministijärjestöjä pohtimaan ajamaansa prostituutiopolitiikkaa uudelleen. ”Feministien tulee lopettaa seksityöntekijöiden oikeuksien kannalta vahingollisiksi osoittautuneiden lakiuudistusten kannattaminen”, summaa Elina Halttunen-Riikonen Feministinen aloite -verkostosta.

Suomessa on voimassa osittainen seksin oston kriminalisointi ja seksin myynti on ulkomaalaislaissa karkotusperuste. Tämän lisäksi tiukka parituslainsäädäntö vaikeuttaa seksityöntekijöiden yhdessä toimimista ja siten heikentää heidän turvallisuuttaan. Suomen suurimmat naisjärjestöt kannattavat pääosin seksin oston täyskriminalisointia eli niin sanottua Ruotsin mallia.

Vetoomuksen allekirjoittaneiden mielestä kriminalisoinnin kannattamisen sijaan feministien pitää tukea sellaisen lainsäädännön purkamista, joka tekee aikuisten välisestä suostumukseen perustuvasta kaupallisesta seksistä rikollista.

”Nyt on hyvä hetki pohtia uudelleen mitä feministisen prostituutiopolitiikan tulisi olla, kun ostokiellon negatiivisista vaikutuksista seksityöntekijöihin tuli taas lisää näyttöä. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin toukokuussa julkaistun laajan tutkimuksen mukaan oston kriminalisointi altistaa seksityöntekijät väkivallalle ja lisää syrjintää. Esimerkiksi Norjassa väkivallan uhka ja poliisin ahdistelu ovat lisääntyneet lain myötä”, sanoo tutkija Niina Vuolajärvi.

Amnesty suositteleekin, että seksityöntekijöiden oikeuksien turvaaminen ja stigman vähentäminen otetaan prostituutiopolitiikan lähtökohdaksi. Amnesty tukee seksityön dekriminalisaatiota. Suomessa tämä tarkoittaisi ulkomaalaislain käännytyspykälän sekä järjestyslaissa olevan julkisilla paikoilla tapahtuvan seksin myynnin ja oston kiellon poistamista. Lisäksi Amnestyn mukaan parituspykälä tulee muuttaa siten, ettei se kriminalisoi seksin myyjien toimimista yhdessä turvallisuutensa takaamiseksi.

”Kaupallisen seksin parissa työskentelevien terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin pitäisi olla feministien ykkösprioriteetti”, lisää Vuolajärvi. ”Tällä hetkellä haavoittuvimmassa asemassa ovat siirtolaiset, koska heidän epävarman oleskelulupansa vuoksi heillä on vähemmän oikeuksia, pienemmät tukiverkostot ja viranomaisten puoleen kääntyminen voi johtaa karkotukseen.”

Feministinen aloite on vuonna 2012 perustettu verkosto, jonka tarkoituksena on moninaistaa feminististä keskustelua seksityöntekijöiden oikeuksista.

 

Lisätietoja:

Feministinen Aloite

https://feministinenaloite.wordpress.com

feministinenaloite@gmail.com

 

 

Vaadi UN Womenia konsultoimaan seksityöntekijöitä riittävästi seksityölinjausta laatiessaan

unwomenlogo-express-tribune-unwomen-org_

Feministinen aloite tukee The Global Network of Sex Work Projectsin (NSWP) vetoomusta siitä, että YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin pitää ottaa seksityöntekijät keskiöön seksityötä koskevaa linjaustaan muotoillessaan ja järjestää riittävästi konsultaatiota. On hienoa, että UN Women seuraa Amnestyn Internationalin jalanjälkiä halutessaan tehdä linjauksen koskien seksityöntekijöiden ihmisoikeuksia; se pitää kuitenkin tehdä niin, että seksityöntekijöillä on todellista vaikutusvaltaa heitä koskevan linjauksen muotoiluun.

Kannustamme kaikkia tutustumaan vetoomukseen ja allekirjoittamaan sen täällä.

Alla suomeksi keskeisimmät kohdat vetoomuksesta:

NSWP kampanjoi sen puolesta, että UN Women kuulee kunnolla seksityöntekijöitä kehittäessään seksityölinjaustaan. NSWP on julkaissut vetoomuksen ja rohkaiseen kaikkia seksityöntekijöitä, seksityöntekijäaktivisteja ja liittolaisia allekirjoittamaan ja jakamaan vetoomusta.

Vetoomukset allekirjoittajat vaatimat, että UN Women

  • ryhtyy kunnolla konsultoimaan seksityöntekijöitä laatiessaan seksityölinjaustaan.
  • takaa, että heidän seksityötä koskeva linjauksensa kunnioittaa ja tukee seksityöntekijöiden ihmisoikeuksia ja tunnustaa seksityöntekijöiden toimijuuden ja itsemääräämisoikeuden.

Nothing about us, without us!

 

Vasemmistoliiton tavoiteohjelmassa linjaus seksityöntekijöiden oikeuksien edistämisestä

Puolueen kesällä hyväksytyssä tavoiteohjelmassa lukee: ”Seksityöntekijöiden oikeuksia parannetaan. Kaiken seksityötä koskevan politiikan lähtökohtana on oltava seksityöläisten oikeuksien edistäminen ja seksityöhön liittyvän leiman vähentäminen. Vasemmisto vastustaa seksin oston kriminalisointia koskevia pyrkimyksiä.”

Tavoitetta koskevan aloitteen puoluekokoukseen tehnyt Taija Roiha vastaa Kansan uutisissa linjausta arvostelleeseen mielipiteeseen:

”Aleksi Huhtaturku ihmetteli Kansan Uutisissa 14.8. vasemmistoliiton puoluekokouksessaan 2016 ottamaa kantaa seksityöhön ja katsoi puolueen olevan hakoteillä ajaessaan muun muassa Vasemmistonuorten ja Amnestyn kannattamaa dekriminalisaatiolinjaa eli kaupallisen seksin rangaistavuuden purkamista. Uuden kannan aloitteentekijänä haluan nyt vastata joihinkin Huhtaturun kirjoituksessaan esittämiin virheellisiin argumentteihin.

Huhtaturun mukaan seksityön dekriminalisointi ”normalisoi rakenteellista köyhiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja riistoa”. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Amnesty Internationalin kattavan, toukokuussa julkaistun tutkimusraportin mukaan seksityön dekriminalisoiminen parantaa seksityöntekijöiden oikeuksia, helpottaa pääsyä terveydenhuollon piiriin, madaltaa kynnystä olla yhteydessä viranomaisiin sekä mahdollistaa turvallisemman työskentelyn.”

”Huhtaturku viittaa kirjoituksessaan useisiin eri maihin ja niissä käytössä oleviin seksityötä koskeviin lainsäädäntömalleihin. Jää kuitenkin epäselväksi, mihin kirjoituksessa faktoina esitetyt tiedot pohjautuvat.

Kirjoittaja esimerkiksi väittää seksityöntekijöiden turvallisuustilanteen heikentyneen Uudessa-Seelannissa radikaalisti sen jälkeen kun seksityö dekriminalisoitiin. Uuden-Seelannin mallia koskevassa tutkimuksessa seksityöntekijät kuitenkin itse kertovat uuden, dekriminalisointiin perustuvan lainsäädännön vaikuttaneen positiivisesti heidän terveyteensä ja turvallisuuteensa.”

Feministinen aloite iloitsee Suomen puoluekentällä ennennäkemättömän edistyksellisestä linjauksesta ja toivoo rohkeutta edistää seksityöntekijöiden oikeuksia ja vastustaa kriminalisointia tulevaisuudessa. Koska muissa puolueissa seurataan perässä?

Mitä tekemistä on Pridella ja seksityöntekijöillä?

CImbh2qUYAAtNCG

Vastaus otsikon kysymykseen: LGBT-liikkeen pioneerit olivat suurelta osin seksityöntekijöitä.
Kuvassa Sylvia Rivera ja Marsha P. Johnson, tunnettuja osallisuudesta Stonewallin poliisimellakkaan, jota muistetaan Pride-kulkueissa ympäri maailmaa. Heidän kohtaamansa homo- ja transfobia yhdistyi rasismiin, luokkasortoon, mutta myös seksityöhön liittyvään stigmaan. Stonewallin jälkeen Rivera ja Johnson toimivat esimerkiksi vuonna 1970 perustamassaan Street Transvestite Action Revolutionariesissa (STAR) (myöh. Street Transgender Action Revolutionaries), joka auttoi kodittomia nuoria drag queens and trans women of color.

Hawk Kinkaid kirjoittaa tekstissään How Sex Work Got Us This Far In Gay Liberation:

”The riots at Stonewall are, in fact, the perfect example. Conversations about its history selectively ignore significant components of the rioters’ identities, often including the vital presence of trans women (Sylvia Rivera, Miss Major, Marsha P. Johnson) and gay men but excluding the fact that many of these individuals were hustlers and street workers. Look for the biography of Sylvia Rivera, one of the most well-respected trans activists and Stonewall participants, and you will find her experience of street work excised. This, despite how sex work may have formed her only available opportunity at that time to afford to engage in her activist work. She was hardly the only trans woman of color involved in the sex industry supporting the riots. And then there were the hustlers, the young men working to support themselves after escaping to the city from lives that would have ended up in false marriages, depression, or, as it did for many, suicide or deaths by gay bashing. These were the people, harassed by the police to the point of exhaustion, willing to publicly engage as LGBT people at a time of great risk, the people who actually make up our liberation narrative.”

Valikoitu muistaminen palvelee sitä, ettei seksityöntekijöiden oikeuksia nähdä oleellisena osana LGBT-kamppailua. Kinkaid vaatiikin:

”The role of individuals who are either compelled or have chosen the sex industry must be included in LGBT rights conversations as we look to translate the social capital accrued over the last 40 years into tangible cultural changes. To exclude us does enormous disservice to our predecessors, who proudly understood that sex in the margins, sex as a form of agency and survival, sex as intimacy, and sex as an act of power are fundamental to LGBT identity. We encourage this by demanding respect for those who choose to be cis and trans, male, female, and genderqueer workers in the adult industry. It’s also important that we advocate for the support of programs which give space for sex industry laborers to speak and access legal, medical, and emotional health resources.”

Dokumentti Marsha P. Johnsonista: Pay it No Mind: Marsha P. Johnson.

Lue lisää aiheesta: Underserved. Overpoliced. Invisibilised. LGBT Sex Workers Do Matter.