Tagged: dekriminalisaatio

Kyllä seksityöntekijöiden oikeuksille, ei rankaisufeminismille! Feministisen liikkeen tulee olla solidaarinen myös seksityöntekijöille

549080_287315218046785_258572818_n

Feministien tulee puolustaa seksityöntekijöiden toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta ja lopettaa oston kriminalisoinnin ja muiden seksityöntekijöiden oikeuksien kannalta vahingollisiksi osoittautuneiden lakiuudistusten kannattaminen. Muutoin feminismistä on vaara tulla rankaisufeminismiä, joka ottaa osaa valtion kontrollitoimiin niiden haastamisen sijaan. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tuore kannanotto ja tutkimusraportti seksityön dekriminalisoinnin ja seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien puolesta on hyvä ajankohta sille, että suomalaiset nais- ja feministijärjestöt tarkastelevat tavoitteitaan uudelleen.

Allekirjoita vetoomus täällä.

Myös suomalaiset feministit ovat viime aikoina kiinnostuneet intersektionaalisesta eli eri vallankäytön muotojen yhteistoiminnan tunnistavasta feminismistä. Lehtijutuissa ja kannanotoissa on nostettu esiin, että feministien olisi kiinnitettävä huomiota syrjinnän moninaisuuteen. Mitä on jäänyt puuttumaan? Keskusteluissa ei ole kuitenkaan kiinnitetty huomiota ihmisryhmään, johon kohdistuu ehkä eniten moniperustaista syrjintää ja marginalisointia: seksityöntekijöihin. Seksityöntekijöiden asemaan vaikuttaa moni tekijä, mutta yksi asia on selvä: dekriminalisointi ja stigman purkaminen parantaa kaikkien asemaa.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International liittyi elokuussa 2015 seksityön dekriminalisaatiota kannattavien järjestöjen kuten Human Rights Watchin, UNAIDSin ja WHO:n joukkoon. Dekriminalisaatiota kannattavat myös seksityöntekijäjärjestöt. Dekriminalisointi tarkoittaa sellaisen lainsäädännön purkamista, joka tekee aikuisten välisestä, suostumukseen perustuvasta kaupallisesta seksistä rikollista. Ihmiskauppa, hyväksikäyttö ja väkivalta pysyisivät rikoslain piirissä. Dekriminalisointi ei tarkoita Saksassa sovellettua legalisointia eli valtion kontrolloimaa bordellilaitosta.

Viime toukokuussa Amnesty julkaisi dekriminalisaatiokantansa perustana olevan tutkimuksen, jossa annetaan kiitettävästi puheenvuoro seksityöntekijöille itselleen. Amnestyn mukaan on siirryttävä pois kaikesta sellaisesta lainsäädännöstä, jonka toimeenpanosta seuraa seksityöntekijöiden oikeuksien loukkauksia ja siirryttävä seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseen. Amnesty vastustaa myös Suomessa vallitsevaa oston osittaista kriminalisointia, seksin myyntiä karkotusperiaatteena ulkomaalaislaissa sekä kannattaa parituslainsäädännön muuttamista niiltä osin, kuin se vaikeuttaa seksityöntekijöiden toimimista yhdessä heidän turvallisuutensa takaamiseksi.

 

Suomalaisten nais- ja feministijärjestöjen kanta?

Useimmat suomalaiset järjestöt kannattavat seksin oston täyskieltoa, jota kutsutaan toisinaan Ruotsin malliksi. Esimerkiksi Naisasialiitto Unionin sitoutumista ostokiellon edistämiseen haastettiin viimeksi vuonna 2013, jolloin linja ei kuitenkaan muuttunut.

Ostokielto esitetään usein feministiseksi, koska se ei kriminalisoi myyjää vaan ostajan. Kuitenkin Amnestyn Norjassa suorittaman tutkimuksen mukaan lain käytännön toimeenpano sekä valvonnan ulottaminen poliisista hotellityöntekijöihin, taksikuskeihin, vuokranantajiin sekä veroviranomaisiin tekee myyjistä kriminalisoinnin kohteita. Raportissa siteeratun norjalaisen sosiaalityöntekijän mukaan “mikään muu yhteiskunnallinen ryhmä, joka ei ole tehnyt rikosta, ei elä sellaisen poliisivalvonnan alaisena [kuin seksityöntekijät].” Ostokiellon kannattajat keskittyvät asiakkaisiin sukupuolittuneen vallan käyttäjinä ja näkevät ostokiellon mahdollisuutena tilanteen muuttamiseksi. Kriminalisaation lisäämään poliisivallankäyttöön, valvontaan ja rangaistuksiin ei sen sijaan kiinnitetä huomiota.

Seksin ostokiellolla ei Amnestyn kattavan tutkimusraportin mukaan ole myönteisiä vaikutuksia. Sen sijaan raportti osoittaa prekaarien seksityöntekijöiden olojen huonontuneen ja stigmatisoinnin lisääntyneen kiellon myötä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa. [1] Erityisesti siirtolaisseksityöntekijät ovat poliisikontrollin ja karkotusten kohteina, ja ostokielto onkin lisännyt asiakkaiden valta-asemaa seksityöntekijöiden kustannuksella: ostokiellon aikana seksityöntekijöiden neuvotteluasema suhteessa asiakkaisiin on huonontunut. Amnestyn mukaan laki lisää seksin myymiseen liittyviä riskejä sekä altistaa myyjät väkivallalle. Lisääntynyt poliisin ahdistelu huonontaa seksityöntekijöiden luottamusta viranomaisiin ja he eivät uskalla kääntyä poliisin puoleen hyväksikäyttötapauksissa. Amnestyn raportissa kadulla seksiä myyvä nigerialainen kertoo, että ”jotkut asiakkaat vahingoittavat meitä… sillä he tietävät, että emme uskalla kääntyä poliisin puoleen.”

Erityisesti seksityötä tekeville siirtolaisille kasaantuvat epäkohdat eivät ole Suomessakaan tuntemattomia. Suomessakin seksin myynti on karkotusperiaate, mikä lisää siirtolaisseksityöntekijöiden haavoittuvuutta. Samalla karkotusperusteella on karkotettu myös ihmiskaupan uhreja. (Myös ostokieltoa kannattavat feministit kannattavat ulkomaalaislain karkotuspykälän kumoamista.)

Kriminalisointi siis pahentaa jo marginalisoidun ryhmän ahdinkoa ja loukkaa seksityöntekijöiden ruumiillista itsemääräämisoikeutta yrittäessään sanella sitä, että kaupallinen seksi on poistettava yhteiskunnasta. Seksityötä tekevät usein siirtolaiset, joiden pääsy virallisille työmarkkinoille on syrjinnän tai oleskeluoikeudellisen asemansa vuoksi estetty. Ostokielto tai muu kriminalisointi ei pura työmarkkinoiden tai oleskelulupajärjestelmän syrjiviä rakenteita.

Oston kriminalisointia tukemalla feminismistä tulee valtion kontrollitoimien liittolainen niiden haastajan sijaan. Englanniksi tätä kutsutaan nimellä ”carceral feminism”; suomeksi voidaan puhua rankaisufeminismistä. Rankaisufeminismi ottaa osaa ja tukee valtion väkivaltakoneistoja sekä valtion vähemmistöjä kohtaan osoittamia hallintatoimenpiteitä.

 

Vetoomuksen tavoite

Vetoomuksemme tarkoitus on haastaa Suomessa toimivia feministejä ja feministisiä organisaatioita pohtimaan feministisen liikkeen sisäisiä valtasuhteita sekä omaa osallisuuttaan rankaisufeminismiin. Feministien tulee puolustaa seksityöntekijöiden toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta ja lopettaa seksityöntekijöiden oikeuksien kannalta vahingollisiksi osoittautuneiden lakiuudistusten kannattaminen. Tätä on vaadittu myös alkuvuonna kansainvälisessä feministisessä manifestissa seksityöntekijöiden oikeuksien puolesta.

Toivommekin julkisia lausuntoja seksityöntekijöiden oikeuksista feministisiltä järjestöiltä. Haastamme Naisasialiitto Unionin ja puolueiden naisjärjestöt esittelemään kantansa seksityöntekijöiden ihmisoikeuksiin. Vastikään perustetun Feministisen puolueen aktiivit haastamme ryhtymään toimiin dekriminalisaation ja seksityöntekijöiden oikeuksien puolesta. Jokaisen feministin haastamme toimimaan seksityöntekijöiden oikeuksien puolesta: allekirjoita vetoomus, jaa sitä, tutustu tutkimuksiin ja kannanottoihin sekä järjestöjen linjoihin, pidä meteliä.

 

Allekirjoita vetoomus täällä.

 

Allekirjoittaneet

Maria Roivas, Aava Lievonen, Jemina Kurunsaari, Jenna Väisänen, Johanna Aintila, Ismo Pänkäläinen, Henrik Jaakkola, Reetta Hanhikoski, Suvi Lintuvaara, Taija Roiha, Saara Huttunen, Anu Laakso, Antti Yrjönen, Erika-Evely Eisen, Emilia Riiko, Jenni Pykäri, Aliisa Maunula, Ville Rantanen, Ariadne Repo, Repo Männistö, Veera Routarinne, Sirkku Lehtonen, Katja Orpana, Anna Ovaska, Tarleena Laakko, Heli Mahkonen, Niko Peltokangas, Aatu Koskensilta, Eevi Ikonen, Hanna Storm, Juudas Kannisto, Markus Susi, Susanna Jussila, Janika Kunnari, Heta Nuutinen, Iida Piironen, Tiia Forsström, Maija Baijukya, Sirpa Varis, Joonas Säntti, Roosa Toriseva, Kati Härkönen, Ruu, Sari Irni, Kristo Saarikoski, Roosa Saukkonen, Taina Kinnunen, Laura Mankki, Hanna Rantala, Inka-Maaria Jurvanen, Aleksi Rantala, Outi Rantamäki, Vilma Hämäläinen, Tiia Rytkönen, Saija Turunen, Valpuri Saarinen, Veikka Lahtinen, Venja Huovinen, Suvi Luoma-Keturi

sekä Feministinen aloite-verkosto, Vasemmistonuoret ry,

 

Lisätietoa: feministinenaloite@gmail.com

 

Viite:

 

  1. Laaja katsaus viimeaikaiseen akateemiseen tutkimukseen Ruotsin ostokiellon vaikutuksiin ks. Holmström, Charlotta 2015. Forbud mot kop av sexuell tjänst i Sverige: En kunskapsöversikt om avsedda effekter och oavsedda konsekvenser. RFSU, 30-40. Ks. myös Jay Levy 2015. Criminalising the Purchase of Sex: Lessons from Sweden. Norjasta ks. Synnove Jahnsenin vuonna 2014 valmistuneeseen väitöskirjaan perustuva englanninkielinen artikkeli: http://eng.kilden.forskningsradet.no/c52778/nyhet/vis.html?tid=88740.

Tiedote: Vetoomus vaatii muutosta feministiseen prostituutiopolitiikkaan

Julkaisuvapaa heti

 

Feministinen aloite on julkaissut yhdessä muiden järjestöjen ja feministien kanssa kannanoton, jolla se haastaa suomalaisia nais- ja feministijärjestöjä pohtimaan ajamaansa prostituutiopolitiikkaa uudelleen. ”Feministien tulee lopettaa seksityöntekijöiden oikeuksien kannalta vahingollisiksi osoittautuneiden lakiuudistusten kannattaminen”, summaa Elina Halttunen-Riikonen Feministinen aloite -verkostosta.

Suomessa on voimassa osittainen seksin oston kriminalisointi ja seksin myynti on ulkomaalaislaissa karkotusperuste. Tämän lisäksi tiukka parituslainsäädäntö vaikeuttaa seksityöntekijöiden yhdessä toimimista ja siten heikentää heidän turvallisuuttaan. Suomen suurimmat naisjärjestöt kannattavat pääosin seksin oston täyskriminalisointia eli niin sanottua Ruotsin mallia.

Vetoomuksen allekirjoittaneiden mielestä kriminalisoinnin kannattamisen sijaan feministien pitää tukea sellaisen lainsäädännön purkamista, joka tekee aikuisten välisestä suostumukseen perustuvasta kaupallisesta seksistä rikollista.

”Nyt on hyvä hetki pohtia uudelleen mitä feministisen prostituutiopolitiikan tulisi olla, kun ostokiellon negatiivisista vaikutuksista seksityöntekijöihin tuli taas lisää näyttöä. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin toukokuussa julkaistun laajan tutkimuksen mukaan oston kriminalisointi altistaa seksityöntekijät väkivallalle ja lisää syrjintää. Esimerkiksi Norjassa väkivallan uhka ja poliisin ahdistelu ovat lisääntyneet lain myötä”, sanoo tutkija Niina Vuolajärvi.

Amnesty suositteleekin, että seksityöntekijöiden oikeuksien turvaaminen ja stigman vähentäminen otetaan prostituutiopolitiikan lähtökohdaksi. Amnesty tukee seksityön dekriminalisaatiota. Suomessa tämä tarkoittaisi ulkomaalaislain käännytyspykälän sekä järjestyslaissa olevan julkisilla paikoilla tapahtuvan seksin myynnin ja oston kiellon poistamista. Lisäksi Amnestyn mukaan parituspykälä tulee muuttaa siten, ettei se kriminalisoi seksin myyjien toimimista yhdessä turvallisuutensa takaamiseksi.

”Kaupallisen seksin parissa työskentelevien terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin pitäisi olla feministien ykkösprioriteetti”, lisää Vuolajärvi. ”Tällä hetkellä haavoittuvimmassa asemassa ovat siirtolaiset, koska heidän epävarman oleskelulupansa vuoksi heillä on vähemmän oikeuksia, pienemmät tukiverkostot ja viranomaisten puoleen kääntyminen voi johtaa karkotukseen.”

Feministinen aloite on vuonna 2012 perustettu verkosto, jonka tarkoituksena on moninaistaa feminististä keskustelua seksityöntekijöiden oikeuksista.

 

Lisätietoja:

Feministinen Aloite

https://feministinenaloite.wordpress.com

feministinenaloite@gmail.com

 

 

Vasemmistoliiton tavoiteohjelmassa linjaus seksityöntekijöiden oikeuksien edistämisestä

Puolueen kesällä hyväksytyssä tavoiteohjelmassa lukee: ”Seksityöntekijöiden oikeuksia parannetaan. Kaiken seksityötä koskevan politiikan lähtökohtana on oltava seksityöläisten oikeuksien edistäminen ja seksityöhön liittyvän leiman vähentäminen. Vasemmisto vastustaa seksin oston kriminalisointia koskevia pyrkimyksiä.”

Tavoitetta koskevan aloitteen puoluekokoukseen tehnyt Taija Roiha vastaa Kansan uutisissa linjausta arvostelleeseen mielipiteeseen:

”Aleksi Huhtaturku ihmetteli Kansan Uutisissa 14.8. vasemmistoliiton puoluekokouksessaan 2016 ottamaa kantaa seksityöhön ja katsoi puolueen olevan hakoteillä ajaessaan muun muassa Vasemmistonuorten ja Amnestyn kannattamaa dekriminalisaatiolinjaa eli kaupallisen seksin rangaistavuuden purkamista. Uuden kannan aloitteentekijänä haluan nyt vastata joihinkin Huhtaturun kirjoituksessaan esittämiin virheellisiin argumentteihin.

Huhtaturun mukaan seksityön dekriminalisointi ”normalisoi rakenteellista köyhiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja riistoa”. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Amnesty Internationalin kattavan, toukokuussa julkaistun tutkimusraportin mukaan seksityön dekriminalisoiminen parantaa seksityöntekijöiden oikeuksia, helpottaa pääsyä terveydenhuollon piiriin, madaltaa kynnystä olla yhteydessä viranomaisiin sekä mahdollistaa turvallisemman työskentelyn.”

”Huhtaturku viittaa kirjoituksessaan useisiin eri maihin ja niissä käytössä oleviin seksityötä koskeviin lainsäädäntömalleihin. Jää kuitenkin epäselväksi, mihin kirjoituksessa faktoina esitetyt tiedot pohjautuvat.

Kirjoittaja esimerkiksi väittää seksityöntekijöiden turvallisuustilanteen heikentyneen Uudessa-Seelannissa radikaalisti sen jälkeen kun seksityö dekriminalisoitiin. Uuden-Seelannin mallia koskevassa tutkimuksessa seksityöntekijät kuitenkin itse kertovat uuden, dekriminalisointiin perustuvan lainsäädännön vaikuttaneen positiivisesti heidän terveyteensä ja turvallisuuteensa.”

Feministinen aloite iloitsee Suomen puoluekentällä ennennäkemättömän edistyksellisestä linjauksesta ja toivoo rohkeutta edistää seksityöntekijöiden oikeuksia ja vastustaa kriminalisointia tulevaisuudessa. Koska muissa puolueissa seurataan perässä?

Toni Mac: Millaisia lakeja seksityöntekijät todella haluavat?

Nyt julkaisi heinäkuussa kolumnin seksityöntekijöiden oikeuksista seksityöntekijän ja aktivistin Toni Macin puheenvuoron pohjalta. Moni on saattanut katsoa viraaliseksi menneen TED-puheen jo aiemmin, mutta Juhani Mykkäsen teksti on hyvä tiivistys Macin puheenvuorosta suomeksi ja eri prostituutiolainsäädäntömallien eroista (joskaan siitä, että oston kriminalisointi vähentäisi seksipalveluiden kysyntää ei mitä ilmeisemmin ole pitäviä todisteita saatu tutkimuksissa.)

Kolumni kannattaa lukea kokonaan, mutta tässä lainaus siitä:

”Toni Mac lopettaa näihin sanoihin:

“Aivan kuten muissakin töissä, monet seksityöläiset pitävät työstään, monet vihaavat sitä. Useimmilla on monia erilaisia tuntemuksia sitä kohtaan, mitä he tekevät työkseen. Mutta se, miten tunnemme työstämme, ei ole olennaista. Mitä muut tuntevat siitä, ei todellakaan ole olennaista.

Olennaista on, että voimme työskennellä turvallisesti, omilla ehdoillamme.

Asiaa voi kysyä kalliilta escorteilta New Yorkissa, bordellityöntekijöiltä Kambodzhassa, katutyöläisiltä Etelä-Afrikassa – miljoonilta seksityöläisiltä ympäri maailman – ja kaikki sanovat samaa:

Haluamme täyden seksityön dekriminalisoinnin ja tavallisen työntekijän lailliset oikeudet.”

Toni Macin esittely TED:in sivuilla täällä.

SWOUn eli järjestön jossa Mac toimii sivut täällä.

Naistenpäivän kampanja: Feministinen manifesti seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseksi

Naistenpäivän kunniaksi seksityöntekijät, feministit ja seksityöntekijöiden oikeuksia ajavat aktivistit ovat laatineet Feministisen manifestin seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseksi. Manifesti on osa Kansainvälisen naistenpäivän kampanjaa ”Feministit seksityöntekijöiden puolesta” (feministsforsexworkers). Feministinen aloite osallistuu kampanjaan ja käänsi englanninkielisen manifestin suomeksi ja ruotsiksi. Manifestin voi käydä allekirjoittamassa täällä.

Eurooppalainen seksityöntekijöiden kattojärjestö ICRSE on koordinoinut manifestin laatimisprosessia. Manifestin on tarkoitus tuoda esiin naisjärjestöjen ja feminististen organisaatioiden, kollektiivien ja verkostojen tuki seksityöntekijöiden oikeuksille. Näemme, että on tärkeää herättää tietoisuutta laajemman feministisen liikkeen sisällä kriminalisaation, ihmisoikeuksien loukkausten ja stigman vaikutuksista seksityöntekijöihin. Tämä on erityisen kriittistä nykyisessä julkisessa ilmapiirissä, jossa keskustellaan seksityölakien muuttamisesta ja kun naisten perus- ja lisääntymisoikeudet ovat hyökkäyksen kohteena monessa Euroopan ja Keski-Aasian maassa. Toivomme voivamme mobilisoida liittolaisia mukaan taistelemaan näitä negatiivisia naisia, LGBT –ihmisiä, siirtolaisia ja seksityöntekijöitä koskevia kehityssuuntia vastaan.

Feministinen aloite on mukana kampanjassa ja toivoo, että muutkin feministit ja feministiset järjestöt, verkostot ja kollektiivit tulevat mukaan tukemaan seksityöntekijöiden ja transihmisten oikeuksia. Käy allekirjoittamassa manifesti täällä! Vain oikeuksilla voidaan voittaa vääryydet!

Liity allekirjoittaneisiin! Käy testaamassa tietosi seksityöaktivismista kampanjan nettisivuilla! Tai opi lisää seksityöaktivismin historiasta! Kampanjan nettisivuille pääset tästä.

Manifestin löydät täältä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

 

 

 

Perusoikeuksia, ei rikosseuraamuksia…

Laura Mankki

Kuva: Niina Soikkeli

Kuva: Niina Soikkeli

 

– Perusoikeuksia, ei rikosseuraamuksia!
Näitä voimasanoja huudettiin Eduskunnan pikkuparlamentin ulkopuolella oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin esitystä seksin oston kriminalisoinnista vastustavassa mielenosoituksessa 7.11.2012. Mielenosoituksen järjesti Feministinen aloite-verkosto , joka otti kantaa oikeusministerin esitykseen seksin oston kriminalisoinnista

Marraskuun jälkeen Henriksson odotetusti tilasi selvityksen Ruotsin seksin oston kriminalisoinnin mallista. Pienenä yllätyksenä ehkä kuitenkin tuli se, että selvitysryhmän johtoon asetettiin tutkija, joka on jo pitkään ollut kriminalisoinnin puolella. Keskustelu kriminalisoinnista siis jatkuu.

Seksin oston kriminalisointi näyttää jakavan feminististä liikettä puoluetunnuksiin katsomatta. Perus- ja ihmisoikeuksia korostavan liikkeen taustalla on ajatus, jonka mukaan sukupuolten välistä epätasa-arvoa ei voida kuroa umpeen puuttumalla prostituutioon ja seksityöhön rikosoikeudellisilla keinoilla. Rikosoikeudelliseen näkökulmaan onkin löydettävä vaihtoehtoja jo siitä syystä, ettei prostituutiota voida yksinkertaistaa kysynnän ja tarjonnan-logiikaksi, joka näyttää olevan kriminalisointiesitysten taustalla.

Täyskriminalisoinnin logiikka

Täyskriminalisoinnin mallissa seksityön ajatellaan toimivan markkinalogiikan mukaisesti niin, että kysyntään puuttumalla voidaan puuttua tarjontaan. On kuitenkin ollut vaikea osoittaa, että seksityön tekijät lopettaisivat myynnin oston kriminalisoinnin seurauksena, sanoo tutkija ja kansanedustaja Anna Kontula. Kysynnän ja tarjonnan logiikalle perustuva ajattelu on ongelmallista myös siinä mielessä, ettei se ota huomioon niitä rakenteita, jotka aiheuttavat ihmisten eriarvoistumisen. Näitä ovat niin luokka, sukupuoli ja etnisyys, jotka kietoutuvat usein toisiinsa. Markkinalogiikkaan perustuvalla kriminalisoinnin täyskiellolla ei voida ratkaista prostituutioon liittyviä ongelmia. Käännytyspykälä on malliesimerkki siitä, kuinka oston kriminalisointi järjestyssäännön mukaan, ei tällä hetkelläkään suojele ketään. Käännytyspykälä mahdollistaa käännyttämisen siirtolaiselle, jota edes epäillään seksin myynnistä. Jos halutaan siis auttaa niitä, jotka ovat kaikkein huonoimmassa asemassa, on kriminalisointi siihen huono keino.

Kuva: Niina Soikkeli

Kuva: Niina Soikkeli

Dekriminalisointi

Seksin oston kriminalisoinnin tai laillistamisen sijaan keskustelussa pitäisi voida puhua seksityön dekriminalisoinnista. Dekriminalisointi ei tarkoita seksityön laillistamista sinänsä vaan lähtee siitä, että seksityöhön tulee suhtautua rikosoikeudellisen näkökulman sijaan perus- ja ihmisoikeuksia edistäen. Dekrminalisointi ei myöskään tavoittele valtion bordelleita, vaan sen tarkoitus on estää valtion puuttumista sellaiseen seksuaalisen kanssakäymiseen, mihin ei liity väkivaltaa tai ihmiskauppaa. Dekriminalisoinnin taustalla on ajatus siitä, että meillä on erilaisia ryhmiä, jotka myyvät seksiä ja ostavat seksiä. Tällä hetkellä meillä on jo lakeja, jotka kieltävät seksin oston parituksen-, ihmiskaupan uhrilta ja alaikäiseltä. Dekriminalisoinnin kautta seksityöntekijöitä koskisivat samat lait kuin muitakin ihmisiä.

Seksin oston kriminalisointi vaatii resursseja poliisille ja muulle valvontakoneistolle. Ruotsissa seksin osto on täyskriminalisoitu. Tällä hetkellä myös varat ihmiskaupan ehkäisemiseen ja seksin oston kriminalisoimisen valvontaan ovat samassa budjetissa. Kuinka tällaisessa tapauksessa voidaan varmistaa, että resurssit kohdistuvat aidosti ihmiskaupan uhrien tilanteiden kohentamiseen, jos ei tunnisteta eri ryhmittymiä, jotka toimivat prostituutiossa? Dekriminalisoimalla seksityö, varoja voitaisiin keskittää prostituutioonkin liittyvän väkivallan muotojen ehkäisemiseen sekä tukipalveluihin. Uudessa Seelannissa seksityö on dekriminalisoitu vuodesta 2003, jonka jälkeen seksiteollisuus ei ole kasvanut, kuten monesti oletetaan. Lailla on myös katsottu olleen myönteisiä vaikutuksia seksuaaliterveyteen ja hiv:n ehkäisemiseen.

Vastuullinen asiakkuus ja tukipalvelut

Suomessa esimerkiksi Pro-tukipiste tarjoaa tukipalveluita niin seksityöntekijöille että ihmiskaupan uhreille. Nämä molemmat ryhmät ovat vaikeasti tavoitettavissa, alaan kohdistuvan stigman vuoksi. Seksityöntekijöiden lisäksi asiakkaista ei tiedetä paljon. Suorien kontaktien lisäksi juuri asiakkaat ovat olleet avainasemassa ”ilmiantaessaan” ihmiskaupanuhreja tai auttaen heidät tukipalveluiden piiriin. Pro tukipisteen Jaana Kauppinen korostaakin asiakkuuden kriminalisoinnin sijaan asiakkaiden vastuuttamista. Hänen mukaan kriminalisoinnin kautta asiakkaiden kautta saatava tärkeä informaatio saattaa tyrehtyä syytteiden pelossa.

Vaikka seksin oston kriminalisoinnilla pyritään kohdistamaan kontrollitoimia ostajiin, kohdistuvat ne silti helposti kuitenkin myyjiin. Myyjien tunnistaminen on helpompaa kuin asiakkaiden. Asiakkaiden menettämisen pelossa työntekijä joutuu tekemään nopeitakin ratkaisuja eikä harkinta-aikaa asiakkaan arvioinnille aina jää. Moralisoinnin ja rikosseuraamusten sijaan niin henkiset kuin materiaaliset resurssit tulisi kohdistaa ihmiskaupan tunnistamiseen. Vasemmiston ajamista hankkeista erityisesti perustulo voisi edesauttaa sitä, ettei kukaan vastentahtoisesti ajaudu seksityöhön. Saatavuusharkinnan poisto matalapalkka-aloilta lisää vaihtoehtoja heikosti koulutetuille siirtolaisille. Ylipäänsä seksityöntekijöille tulee turvata samat oikeudet kuin mitä muillakin ihmisille kuuluu ilman lisääntyvää kontrollipolitiikkaa.

Kirjoitus on osittain julkaistu vasemmistonaisten Pippuri-lehdessä 4/2012

Tutkijat ottavat kantaa Henrikssonin tilaamaan prostituutioselvitykseen (HS 5.3.2013)

Prostituution koko kuva Suomessa pitäisi selvittää
ANNA KONTULA, NIINA VUOLAJÄRVI

Oi­keus­mi­nis­te­riö on ti­lan­nut sel­vi­tyk­sen pros­ti­tuu­tio­po­li­tii­kas­ta (HS Ko­ti­maa 1. 3.). Toi­mek­si­an­non mu­kaan hank­kees­sa on tar­koi­tus ar­vioi­da Suo­men ny­kyis­tä osit­tais­ta sek­sin os­to­kiel­toa, ver­tail­la si­tä mui­hin mai­hin ja esit­tää tä­män poh­jal­ta suo­si­tuk­sia.

Tar­koi­tuk­se­na on, et­tä sel­vi­tys tar­kas­te­lee Suo­men ny­kyi­sen lain vaih­to­eh­to­na lä­hin­nä Ruot­sin mal­lia, siis sek­sin os­ton täysk­ri­mi­na­li­soin­tia. Vii­me ke­sä­nä oi­keus­mi­nis­te­ri An­na-Ma­ja Hen­riks­so­nin (r) esit­ti täys­kiel­toa Suo­meen­kin. Sik­si ei ole yl­lät­tä­vää, et­tä sel­vi­tys­hank­keen joh­ta­jak­si va­lit­tiin Hel­sin­gin yli­opis­ton oi­keus­tie­teen pro­fes­so­ri Jo­han­na Nie­mi, jo­ka on ol­lut vuo­sien ajan nä­ky­vä täys­kiel­lon kan­nat­ta­ja.

Mo­nien YK-jär­jes­tö­jen, sek­si­työn­te­ki­jöi­den jär­jes­tö­jen, ih­mis­oi­keus­jär­jes­tö­jen ja so­siaa­li­työn­te­ki­jöi­den aja­maa de­kri­mi­na­li­soin­ti­mal­lia ei suun­ni­tel­mas­sa mai­ni­ta lain­kaan.

Oi­keus­mi­nis­te­riö on siis ti­lan­nut sel­vi­tyk­sen pros­ti­tuu­tio­po­li­tii­kan vaih­toeh­dois­ta, mut­ta sa­mal­la se lin­jaa, et­tä yh­tä kan­sain­vä­li­ses­sä kes­kus­te­lus­sa erit­täin kes­keis­tä vaih­to­eh­toa ei ole syy­tä sel­vit­tää lain­kaan. Täl­lai­seen ra­jauk­seen suos­tu­mi­nen aset­taa yli­opis­ton ou­toon va­loon kriit­ti­sen tie­don tuot­ta­ja­na.

Sel­vi­tyk­sen läh­tö­koh­tiin liit­tyy myös mui­ta on­gel­mia. Pros­ti­tuu­tio-il­miö­tä ei tar­kas­tel­la uu­sim­man tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen va­los­sa, vaik­ka tut­ki­mus­ta on vii­me vuo­si­na il­mes­ty­nyt pal­jon. Sen si­jaan läh­teik­si mää­ri­tel­lään asian­tun­ti­ja­haas­tat­te­lui­den ohel­la ”tie­do­tus­vä­li­neis­sä ol­leet tie­dot”. Ruot­sin koh­dal­la pää­läh­teek­si ni­me­tään vuon­na 2010 il­mes­ty­nyt val­tion sel­vi­tys, jo­ta on tut­ki­joi­den puo­lel­ta kri­ti­soi­tu tie­to­poh­jal­taan hei­kok­si ja läh­tö­koh­dil­taan ideo­lo­gi­sek­si.

Suo­men pros­ti­tuu­tio­po­li­tii­kan ko­ko­nais­ar­vioin­nil­le on il­mei­nen tar­ve. Toi­vot­ta­vaa kui­ten­kin oli­si, et­tä yh­tei­sin ve­ro­va­roin tuo­te­tut mi­nis­te­riö­sel­vi­tyk­set tar­kas­te­li­si­vat ny­ky­ti­lan­net­ta ja sen vaih­to­eh­to­ja mo­ni­puo­li­ses­ti ja tut­ki­mus­tie­toon pe­rus­tuen.

An­na Kon­tu­la
kan­san­edus­ta­ja (vas), Tam­pe­re
Nii­na Vuo­la­jär­vi
tut­ki­ja, Itä-Suo­men yli­opis­to

http://www.hs.fi/paivanlehti/05032013/mielipide/Prostituution+koko+kuva+Suomessa+pitäisi+selvittää/a1362371401936