Toni Mac: Millaisia lakeja seksityöntekijät todella haluavat?

Nyt julkaisi heinäkuussa kolumnin seksityöntekijöiden oikeuksista seksityöntekijän ja aktivistin Toni Macin puheenvuoron pohjalta. Moni on saattanut katsoa viraaliseksi menneen TED-puheen jo aiemmin, mutta Juhani Mykkäsen teksti on hyvä tiivistys Macin puheenvuorosta suomeksi ja eri prostituutiolainsäädäntömallien eroista (joskaan siitä, että oston kriminalisointi vähentäisi seksipalveluiden kysyntää ei mitä ilmeisemmin ole pitäviä todisteita saatu tutkimuksissa.)

Kolumni kannattaa lukea kokonaan, mutta tässä lainaus siitä:

”Toni Mac lopettaa näihin sanoihin:

“Aivan kuten muissakin töissä, monet seksityöläiset pitävät työstään, monet vihaavat sitä. Useimmilla on monia erilaisia tuntemuksia sitä kohtaan, mitä he tekevät työkseen. Mutta se, miten tunnemme työstämme, ei ole olennaista. Mitä muut tuntevat siitä, ei todellakaan ole olennaista.

Olennaista on, että voimme työskennellä turvallisesti, omilla ehdoillamme.

Asiaa voi kysyä kalliilta escorteilta New Yorkissa, bordellityöntekijöiltä Kambodzhassa, katutyöläisiltä Etelä-Afrikassa – miljoonilta seksityöläisiltä ympäri maailman – ja kaikki sanovat samaa:

Haluamme täyden seksityön dekriminalisoinnin ja tavallisen työntekijän lailliset oikeudet.”

Toni Macin esittely TED:in sivuilla täällä.

SWOUn eli järjestön jossa Mac toimii sivut täällä.

Naistenpäivän kampanja: Feministinen manifesti seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseksi

Naistenpäivän kunniaksi seksityöntekijät, feministit ja seksityöntekijöiden oikeuksia ajavat aktivistit ovat laatineet Feministisen manifestin seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseksi. Manifesti on osa Kansainvälisen naistenpäivän kampanjaa ”Feministit seksityöntekijöiden puolesta” (feministsforsexworkers). Feministinen aloite osallistuu kampanjaan ja käänsi englanninkielisen manifestin suomeksi ja ruotsiksi. Manifestin voi käydä allekirjoittamassa täällä.

Eurooppalainen seksityöntekijöiden kattojärjestö ICRSE on koordinoinut manifestin laatimisprosessia. Manifestin on tarkoitus tuoda esiin naisjärjestöjen ja feminististen organisaatioiden, kollektiivien ja verkostojen tuki seksityöntekijöiden oikeuksille. Näemme, että on tärkeää herättää tietoisuutta laajemman feministisen liikkeen sisällä kriminalisaation, ihmisoikeuksien loukkausten ja stigman vaikutuksista seksityöntekijöihin. Tämä on erityisen kriittistä nykyisessä julkisessa ilmapiirissä, jossa keskustellaan seksityölakien muuttamisesta ja kun naisten perus- ja lisääntymisoikeudet ovat hyökkäyksen kohteena monessa Euroopan ja Keski-Aasian maassa. Toivomme voivamme mobilisoida liittolaisia mukaan taistelemaan näitä negatiivisia naisia, LGBT –ihmisiä, siirtolaisia ja seksityöntekijöitä koskevia kehityssuuntia vastaan.

Feministinen aloite on mukana kampanjassa ja toivoo, että muutkin feministit ja feministiset järjestöt, verkostot ja kollektiivit tulevat mukaan tukemaan seksityöntekijöiden ja transihmisten oikeuksia. Käy allekirjoittamassa manifesti täällä! Vain oikeuksilla voidaan voittaa vääryydet!

Liity allekirjoittaneisiin! Käy testaamassa tietosi seksityöaktivismista kampanjan nettisivuilla! Tai opi lisää seksityöaktivismin historiasta! Kampanjan nettisivuille pääset tästä.

Manifestin löydät täältä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

 

 

 

Feministinen manifesti seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseksi

Allekirjoita manifesti täällä!

Allekirjoittamalla tämän manifestin ilmaisemme tukemme seksityöntekijöiden itsemääräämisoikeudelle ja tunnistamme seksityön yhtenä työn muotona. Naisten oikeuksien, reproduktiivisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon ollessa uhattuna ympäri Eurooppaa ja Keski-Aasiaa, osoitamme solidaarisuutta seksityöntekijöille. He kohtaavat moninaisia väkivallan muotoja rakenteellisesta ja institutionaalisesta fyysiseen ja lähisuhdevaltaan. Puuttuaksemme seksityöntekijöiden kohtaamaan järjestelmälliseen sortoon, pyydämme kaikkia feministejä keskittämään voimavaransa seksityöntekijöiden sisällyttämiseen feministisiin liikkeisiin ja seksityöntekijöiden äänen vahvistamiseen liikkeen sisällä. Lisäksi pyydämme, että feministit lopettavat seksityöntekijöiden oikeuksien kannalta vahingollisiksi osoittautuneiden lakiuudistusten kannattamisen.

Peräänkuulutamme feminististä liikettä, joka paikantaa sukupuolittuneen epäoikeudenmukaisuuden patriarkaalisisiin, kapitalistisiin ja valkoiseen ylivaltaan perustuviin yhteiskuntiin. Haluamme liikkeen, johon kuuluvat transihmiset ja seksityöntekijät. Koska rikosoikeudelliset rakenteemme ovat sortavia, ei lisääntynyt poliisivalvonta, rikos- ja vankilatuomiot voi toimia ensisijaisina keinoina ehkäistä naisiin ja transihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai sukupuolten eriarvoisuutta. Sen sijaan uskomme yhteisöllisiin interventioihin, pitkäjänteiseen järjestäytymiseen ja feministisen liikkeen mobilisaatioon naisiin ja transihmisiin kohdistuvaa moninaista väkivaltaa vastaan. Taloudellinen epäoikeudenmukaisuus sekä saavutettavissa olevien sosiaalisten tukiverkostojen ja palveluiden puute on yksi näistä moninaisista väkivallan muodoista.

  1. Tunnustamme, että seksityöntekijät ovat oman elämänsä ja tarpeidensa asiantuntijoita. Feminismin tulee tukea naisten toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta työhönsä ja kehoonsa. Tämä on ollut feministinen keskeinen periaate kautta aikojen. Seksityöntekijöiden ei tule olla poikkeus.
  2. Kunnioitamme seksityöntekijöiden päätöstä tehdä seksityötä. Feministeinä hylkäämme naisvihamieliset väittämät, joiden mukaan seksityöntekijät “myyvät kehojaan” tai “itseään”. Oletus siitä, että seksityössä menetetään, tai luovutetaan osa itsestä, on perustavanlaatuisesti antifeministinen. Seksi ei alenna naista. Hylkäämme myös kaikki tulkinnat, joiden mukaan seksityöntekijät osallistuvat ”naisten, seksin ja läheisyyden kaupallistamiseen”. Me emme syytä seksityöntekijöitä toisten naisten aseman vaarantamisesta. Me syytämme siitä patriarkaattia ja muita sortavia rakenteita.
  3. Näemme, että seksityöntekijät voivat tehdä seksityötä vapaaehtoisesti ja omaan suostumukseensa perustuen. Väite, jonka mukaan seksityötä on mahdotonta tehdä suostumuksen alaisena, riistää seksityöntekijöiden kyvyn nimetä omat rajansa ja vastustaa väkivaltaa. Jotkut esittävät, että asiakkaat “ostavat” seksityöntekijän ruumiin tai suostumuksen, ja siten asiakkaat voivat sillä varjolla tehdä seksityöntekijöille mitä haluavat. Tämän väitteen levittämisellä on vaarallisia tosielämän seurauksia seksityöntekijöille. Kaiken seksityön esittäminen väkivaltana voi johtaa siihen, että väkivallan torjumisen nimissä vastustetaan seksityötä. Seksityöhön kohdistuvat kurinpitotoimet lisäävät seksityöntekijöiden haavoittuvuutta väkivallalle.
  4. Kannatamme sellaisia todellista apua ja tukea ihmiskaupan uhreille tarjoavia toimenpiteitä, jotka kunnioittavat sekä heidän ihmisoikeuksiaan, että heidän oikeuksiaan työntekijöinä. Me vastustamme siirtolaisuuden, seksityön ja ihmiskaupan niputtamista yhteen. Näiden ilmiöiden toisiinsa samaistaminen on johtanut siihen, että erityisesti siirtolaisseksityöntekijät joutuvat poliisin ahdistelun, ratsioiden, pidätysten ja karkotusten kohteiksi. Siirtolaiset ajetaan piiloisiin työympäristöihin, joissa he ovat altistuneempia väkivallalle ja hyväksikäytölle.
  5. Taistelemme poistaaksemme kaikki seksityöntekijöihin kohdistuvat väkivallan muodot. Seksityö ei ole seksuaalisen väkivallan muoto, mutta seksityöntekijät ovat erityisen haavoittuvia seksuaaliselle ja lähisuhdeväkivallalle. Tämä haavoittuvaisuus johtuu seksityön kriminalisaatiosta ja erilaisten vallan muotojen kuten seksismin, huorafobian, transfobian, luokkasorron ja rasismin risteymistä. Sorto ja kriminalisaatio altistavat seksityötekijöitä erilaiselle yksilöiden, sosiaalitoimen, poliisin, maahanmuuttoviranomaisten ja oikeuslaitoksen suorittamalle väkivallalle. Seksityön käsittäminen luontaisesti väkivaltaisena ja mitätöimällä seksityöntekijöiden suostumus seksin myyntiin normalisoi seksityötekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa.
  6. Teemme joka päivä töitä lopettaaksemme misogynian eli naisvihan kaikilla elämänalueilla. Seksityö ei kuitenkaan aiheuta naisvihaa, vaan naisviha on vastareaktio naisten toimintaan ja valintoihin, oli kyseessä sitten meikkaaminen, abortti tai seksin myyminen. Tämän sijaan nimeämme misogyyniset tuntemukset ja teot ongelmiksi ja torjumme vaatimukset muuttaa tai lopettaa naisvihaa muka provosoiva toiminta. Jotkut pyrkivät hävittämään seksityön sen vuoksi, että olettavat sen aiheuttavat misogyniaa. Tällainen näkökulma tukee ajatusta, jonka mukaan jotkut naisten teot – kuten seksin myynti – olennaisesti ansaitsevat naisvihan kohteeksi tulemisen.
  7. Kunnioitamme siirtolaisten oikeuksia. Siirtolaisnaisten on vaikeampi saada töitä ja heiltä puuttuu usein sosiaaliturva osittain tai kokonaan. Jotkut turvapaikanhakijat myyvät seksipalveluita, koska heillä on niin vähän vaihtoehtoja hankkia elantonsa. Asiakkaiden kriminalisointi ja muut seksityön kriminalisoinnin muodot altistavat seksityötä tekevät siirtolaiset jatkuvalle poliisiväkivallan, pidätyksen ja maasta karkotuksen uhalla ja estävät heitä puolustamasta oikeuksiaan. Asiakkaiden kriminalisaatio vie heitä toimeentulon eikä tarjoa tilalle vaihtoehtoisia selviytymiskeinoja.
  8. Kannatamme LGBT-oikeuksia. LGBT-ihmiset tulevat usein perheensä hylkäämiksi, ja cisseksistisen ja heteronormatiivisen yhteiskunnan rakenteet hankaloittavat heidän opiskeluaan ja työllistymistään. Sen vuoksi seksityö jää usein yhdeksi harvoista taloudellisista ja työhön liittyvistä vaihtoehdoista LGBT-ihmisille, erityisesti transnaisille. Seksityön vastaiset lait eivät auta LGB- ja transihmisiä, koska niillä ei ole vaikutusta yhteiskunnallisen marginalisoinnin monimutkaisiin ulottuvuuksiin. Näin on erityisesti transnaisten tapauksessa, sillä seksityön kriminalisoivia lakeja käytetään erityisesti heidän profiloimiseensa ja vainoamiseensa, riippumatta siitä onko kyseinen henkilö seksityöntekijä vaiko ei.
  9. Vaadimme seksityön täydellistä dekriminalisointia. On paljon näyttöä siitä, että Ruotsin malli ja muut seksityön kriminalisoinnin muodot vahingoittavat seksityöntekijöitä. Ruotsin malli sysää seksityöntekijät köyhyyteen, huonontaa heidän neuvotteluasemiaan asiakkaiden kanssa, kriminalisoi turvallisuutta parantavan yhdessä työskentelyn, altistaa häädöille ja maasta karkotukselle. Dekriminalisaatio mahdollistaa seksityöntekijöiden ammatillisen järjestäytymisen ja tekee näin seksityöntekijöistä vähemmän haavoittuvia riistäville työoloille ja väkivallalle.
  10. Vastustamme naisten työn lisääntyvää prekarisaatiota eli epävarmuutta. Läntisissä kapitalismin ja patriarkaatin hallitsemissa yhteiskunnissa naisten työksi määritelty (kotityöt, hoivatyö, seksityö, emotionaalinen työ) on historiallisesti ollut aliarvioitua, alipalkattua tai tehty täydellisen näkymättömäksi ja palkattomaksi. Globaalisti naisten, mukaan lukien seksityöntekijöiden, työt ovat pienempipalkkaisempia ja epävarmempia: naiset työskentelevät riistävissä olosuhteissa – kriminalisoiduista tai kausittaisista työsuhteista aina kotityöhön, joustavaan tai osa-aikaiseen, alihankkijana toimimiseen, freelanceriuteen tai itsensä työllistämiseen. Seksityöllä ja muilla hoiva-alan töillä on yhteisiä piirteitä, kumpikin liitetään pääosin naisiin ja usein maahanmuuttajanaisiin tai rodullistettuihin naisiin. Hoivatyöntekijöillä, kuten seksityöntekijöillä, ei usein ole yhtäläisiä työehtosopimuksia ja oikeuksia työntekijöinä kuin miehisinä nähdyissä ammateissa. Seksityöntekijöiden oikeuksia puolustettaessa täytyy siksi korostaa heidän oikeuksiaan työntekijöinä ja tuoda esiin seksiteollisuuden epävarmat työolot ja riisto sekä vaadittava lakeja ja säädöksiä, jotka tunnustavat seksityöntekijöiden aseman työntekijöinä.
  11. Vaadimme, että seksityöntekijät otetaan mukaan feministiseen liikkeeseen. Seksityöntekijät tuovat liikkeeseemme arvokasta näkemystä, energiaa, monimuotoisuutta ja kokemusta liikkeen mobilisoinnista ja he haastavat oletuksiamme sukupuolesta, luokasta ja rodusta. Maailman ensimmäisten feministien joukossa oli seksityöntekijöitä ja yhteisömme heikentyy ilman heitä.

    Käännös: Elina Halttunen-Riikonen, Nelli Ruotsalainen & Niina Vuolajarvi
    Lisätietoa manifestista suomeksi ja englanniksi!

Feministiskt manifest som stöd för sexarbetarnas rättigheter

Underteckna manifesto här!

Som undertecknare av detta manifest uttrycker vi vårt stöd för sexarbetarnas rätt till självidentifikation och erkännandet av sexarbete som arbete. Då kvinnors rättigheter, reproduktiva rättigheter och jämlikhet mellan könen är hotade runt om i Europa och centrala Asien, ligger vår solidaritet hos sexarbetarna, som utsätts för flera former av våld: från strukturellt och institutionellt till fysiskt och interpersonligt. För att adressera det systematiska förtryck sexarbetare utsätts för, ber vi alla feminister att koncentrera sina resurser till att inkludera och amplifiera sexarbetarnas röster i rörelsen och sluta att stödja lagsystem som har visats att ha en skadlig effekt för sexarbetarnas rättigheter. Vi strävar efter en feministisk rörelse som placerar ojämlikheter mellan könen inom patriarkala, kapitalistiska, vita sumermacistiska samhällen, och inkluderar transmänniskor och sexarbetare. Våra kriminal och rättssystem är förtryckande, och av den orsaken ser vi inte en högre grad av polisbevakning, åtal, och häktning som den primära lösningen för våld mot kvinnor, transmänniskor och ojämlikhet mellan könen. Istället tror vi på samhälleligt ingripande, långsiktig organisering och mobilisering mot komplexiteten av våld mot kvinnor och transmänniskor, där ekonomiska ojämlikheter, och bristen på tillgängliga sociala nätverk och serviser inkluderas.

  1. Vi erkänner sexarbetare som experter på sina egna liv och begär. Feminismen måste, som den alltid tidigare har gjort, stöda kvinnors makt och självdetermination över sitt jobb och sina kroppar. Sexarbetare borde inte vara undantag.
  2. Vi respekterar sexarbetarnas beslut att engagera sig i sexarbete. Som feminister avfärdar vi misogynistiska påståenden enligt vilka sexarbetare ”säljer sina kroppar” eller ”säljer sig själva”: Att hävda att sex innebär att ge bort eller förlora en del av sig själv är på ett grundläggande sätt antifeministiskt. Kvinnor förminskas inte av sex. Vidare avvisar vi all analys som påstår att sexarbetare bidrar till ”objektifieringen av kvinnor, sex eller intimitet”. Vi kommer inte att skylla på sexarbetarna för att orsaka skada för kvinnor, utan patriarkatet och andra system av förtryck.
  3. Vi bekräftar sexarbetarnas abilitet att försäkra samtycke. Att påstå att det är omöjligt att ha samtycke i sexarbete är att ifrån ta sexarbetarens möjlighet till att sätta sina egna gränser, och tala ut mot våld. Att propagera iden om att kunder ”köper” sexarbetarnas kroppar eller samtycke, -och därmed kan göra vad de vill åt en sexarbetare- har farliga effekter för sexarbetarna i det riktiga livet. Att påstå att allt sexarbete är en form av våld kan leda till nedslagning av sexarbetet i hopp om att bekämpa våld, fastän nedslagningen av sexarbete i verkliga fall leder till en ökad sårbarhet för våld för sexarbetare.
  4. Vi står för åtgärder som förser hjälp och stöd för offer av människohandel, med full respekt för deras mänskliga,- och arbetsrättigheter. Vi fördömer sammansättningen av migration, sexarbete och människohandel. Som ett resultat av denna sammansättning är invandrarsexarbetare särskilt utsatta för trakasserier och polisrazzior, arrestering och utvisning, och tvingas jobba i hemliga arbetsförhållanden, där de är mer utsatta för våld och utnyttjande.
  5. Vi slåss för att eliminera alla former av våld mot sexarbetare. Sexarbete är inte en form av våld, men sexarbetare är speciellt utsatta för sexuellt och intimt våld i partnerförhållanden, på grund av kriminalisering, och ofta mångfaldiga former av förtryck som sexism, horfobi, homofobi och transfobi, rasism och klass ism. Förtryck och kriminalisation utsätter sexarbetare för våld från individer, sociala tjänster, polisen, invandringsmyndigheter och rättsväsendet. Att se sexarbete som inneboende våldsamt och sexarbetarnas samtycke som icke-gällande, bidrar till att normalisera våld mot sexarbetare.
  6. Vi jobbar varje dag för att få slut må misogyni inom livets alla sektorer. Misogyni är dock inte orsaken till sexarbete, utan uppstår som ett svar till kvinnors handlingar och val, må det än gälla att använda smink, att göra abort, eller att sälja sex. Vi ser misogynistiska sentiment och aktioner som problemet, och avvisar idéer om att förändra eller eliminera beteenden som ´ger upphov till´ misogyni. Att försöka eliminera sexarbete med motiveringen att det ger upphov till misogyni är att hålla med dem som säger att vissa kvinnors handlingar – som att sälja sex – förtjänar misogyni.
  7. Vi respekterar invandrarnas rättigheter. Invandrarkvinnor har få arbetsmöjligheter, och ofta en begränsad eller obefintlig tillgång till social säkerhet. Vissa asylsökande säljer sex på grund av väldigt begränsade möjligheter till att tjäna pengar. Kriminaliseringen av kunder, och andra former av kriminalisering av sexarbete sätter immigranta sexarbetare i ett konstant hot av polisvåld, arrestering och utvisning, nekande av deras rätt till rättvisa säkerhet. Kriminaliseringen av kunder tar bort sexarbetarnas inkomst, utan att ge dem några alternativa sätt att klara sig.
  8. Vi stöder LGBT rättigheter. LGBT personers avvisning från sina familjer, hinder i samband med utbildning och arbetsmarknaden i CIS sexistiska sociala strukturer leder ofta till att sexarbete är ett av de få ekonomiska möjligheterna för LGBT personer, och speciellt transkvinnor. Anti sexarbetslagar stöder inte LGBT personer då lagarna inte tar ställning till komplexiteten av social marginalisering. Det här är fallet speciellt för transkvinnor, då lagar som kriminaliserar sexarbete används för att profilera och förfölja denna grupp, oberoende om i fråga är en sexarbetare.
  9. Vi står för en total de kriminalisering av sexarbete. Det finns starka bevis på att den svenska modellen, och alla andra former av kriminalisering av sexarbete skadar sexarbetarna. Den svenska modellen tvingar sexarbetarna till fattigdom, minskar deras makt i samband med förhandlingar med kunder, kriminaliserar dem för att jobba ihop för säkerhet, arresterar och avvisar dem. Genom att ge sexarbetarna möjligheten att organisera sig som arbetare minskar de kriminalisering sexarbetarnas utsatthet för våld och utnyttjande.
  10. Vi står upp mot den ökande osäkerheten för kvinnor i arbetslivet. I västerländska patriarkala och kapitalistiska samhällen har kvinnors arbete (hushållsarbete, vårdarbete, sexarbete, emotionellt arbete) historiskt setts som ´feminint´, och underskattats, eller totalt setts som osynligt och inte betalats lön för. Globalt har kvinnor, sexarbetare inkluderat, sämre avlönade och mer osäkra jobb: de arbetar under utsatta förhållanden – från kriminaliserad, säsongslig eller tillfällig anställning till hemarbete, flexibelt och temporärt arbete, freelancer eller företagare. Sexarbete har likheter med andra typer av vårdarbete, det associeras ofta med kvinnor, och ofta med invandrarkvinnor eller icke-vita kvinnor. Vårdarbetare, och sexarbetare, saknar ofta samma rättigheter inom arbetsmarknaden som arbetstagare inom yrken som associeras med men har. Att advocera för sexarbetarnas rättigheter måste därför fokusera på sexarbetarnas rättigheter inom arbetsmarknaden och måste lyfta fram skadliga arbetsmiljöer och utnyttjande i sexindustrin, och advocera för rättssystem som ger sexarbetare makt som arbetare.
  11. Vi kräver inkluderingen av sexarbetare i den feministiska rörelsen. Inkluderingen medför värdefulla insikter, energi, diversitet och erfarenhet till vår rörelse och utmanar våra antaganden gällande genus, klass, och ras. Sexarbetare var några av de första feministerna i världen, och vår samhörighet förfaller utan dem.

Översättning: Katarina Långström

Mer information om manifesto här på engelska och på finska!

 

Norjan ostokiellon arviointi on tieteellisesti heikolla pohjalla ja väheksyy seksin myyjiin kohdistuneita haittoja

norja

 

Kansainvälinen seksityöntekijöiden oikeuksien järjestö Euroopassa (ICRSE) ilmaisevat huolensa tuoreesta (11.8.2014), viisi vuotta Norjassa voimassa olleesta seksin oston täyskiellon arvioinnista. ICRSE näkee, että raportti on ”epäluotettava, ristiriitainen ja se väheksyy niitä haittoja, jota lain toimeenpanosta voi olla seksityöntekijöille”. Feministinen aloite yhtyy ICRSE:n arvioon ja toteaa, että näin huonolla tietopohjalla ei tulisi tehdä marginalisoidussa asemassa olevaa ihmisryhmää koskevia poliittisia päätöksiä.

Tiivistäen voi sanoa, että raportti on heikkolaatuinen, se ei perusta päätuloksiaan empiiriseen aineistoon ja sitä vaivaa läpinäkyvyyden puute. Seksin myyjille koituvat haitat ovat monipuolisia: heihin kohdistuva stigma ja väkivallan uhka on lisääntynyt, heitä häädetään asunnoistaan ja hotelleista, myyjiä syytetään rikokseen yllyttämisestä ja kondomeja käytetään todisteena seksityöstä. Myös seksin myyhien neuvotteluasema suhteessa asiakkaisiin on heikentynyt. Tämän lisäksi väkivallan ja hyväksikäytön ilmoittamisen mahdollistavat suhteet viranomaisiin ovat huonontuneet merkittävästi.

Yleisesti raportti toteaa, että kilpailu on koventunut, hinnat ovat alentuneet ja kulut seksin myymisestä suurentuneet. Raportissa tämä tulkitaan merkkinä siitä, että Norjan markkinat ovat vähemmän houkuttelevat ihmiskauppiaille. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että ansiot Norjassa ovat yhä paljon suuremmat kuin Etelä- tai Keski-Euroopassa. Tämän lisäksi suuremmat kustannukset, asunnon hankkimiseen liittyvät ongelmat ja markkinoille pääsyn hankaluus tarkoittavat sitä, että itsenäisesti toimivan seksin myyjän on yhä vaikeampi tulla markkinoille. Tämä johtaa välikäsien lisääntymiseen eli parituksen ja ihmiskaupan kasvuun. Raportissa kirjoitetaankin, että vaikeat olosuhteet hotelli- ja vuokramarkkinoilla, voivat tehdä prostituoidut riippuvaisemmiksi organisoijista (parittajista ja ihmiskauppiaista). ”Tämä voi tehdä vaikeammaksi prostituutiosta ulospääsyn” (s. 168). Lain siis todetaan selvityksessä tuottavan juuri niitä vaikutuksia, joita sen väitetään ehkäisevän: ihmiskaupan ja parituksen lisääntymistä sekä naisten prostituutiosta poistumisen vaikeutumista.

Norjassa ei ole ollut tilastoaineistoa seksityöntekijöistä lain voimaantulemisesta nykypäivään ja raportin laatijat korostavat koko ajan, kuinka epävarmoja lukuarviot ovat. Kuitenkin johtopäätöksissä tämä epävarmuus katoaa ja laskelmat esitetään faktuaalisina Raportti esittää, että seksityöntekijöiden määrä Norjassa on vähentynyt 20-25%. Tämä arvio perustuu suurilta osin erikoiseen sisämarkkinoiden laskutapaan. Raportin laatijat toteavat, että lain voimaantulon jälkeen on ollut voimakas nousu kaupallista seksiä tarjoavissa internetmainoksissa, ne ovat lähes kaksinkertaistuneet (n. 1400 mainoksesta 2300 mainokseen). Tämä voi viitata siihen, että sisämarkkinoilla toimivien seksityöntekijöiden määrä on noussut.

Vista Analyse kuitenkin esittää, että yhdella seksin myyjällä on mainoksia mainoksia 1,5 kertaa enemmän kuin vuonna 2008. Tämä voi vaikuttaa vähäpätöiseltä yksityiskohdalta, mutta koko Norjan evaluaation lopputulos perustuu tähän oletukseen. Ilman tätä oletusta raportissa olisi päädytty johtopäätökseen, jonka mukaan prostituutio olisi LISÄÄNTYNYT 20 %, eikä vähentynyt 22 – 25 %, niin kuin johtopäätöksissä nyt todetaan.

Norjalaiset johtavat prostituutiotutkijat May-Len Skilbrei ja Anette Brunovskis tuovat julkisessa kannanotossaan esiin, että evaluaatio epäonnistuu tuottamaan paljon tarvittua tietoa prostituutiomarkkinoiden kehityksestä Norjassa. Tutkijat kieltäytyivät Norjan selvityksen toteutuksesta, koska näkivät sille osoitetut resurssit liian pieninä. Skilbrei ja Brunovskis toteavatkin, että Norjan selvitys on kapea ja että sen päätulokset perustuvat liian monille epävarmoille oletuksille.

Feministisen aloitteen mielestä prostituutiolainsäädännön ainoa tavoite ei voi olla prostituution vähentyminen hinnalla millä hyvänsä, vaan sen lähtökohdaksi on otettava seksityöntekijöiden perusoikeudet ja turvallisuuden takaaminen. Jo marginaalisessa asemassa olevaa ihmisryhmää ei tule uhrata ideologisten päämäärien vuoksi. Jos prostituutiota halutaan vähentää, tulee puuttua niihin syihin, joita ihmisillä on myydä seksiä. Tämä tarkoittaa sosiaalipoliittisia toimia rikosoikeudellisen sääntelyn sijaan.

Lue myös yksityiskohtaisempi tiivistelmä Norjan arvioinnin ongelmista täältä.

 

Norjan arviointi heikkolaatuinen – Viitteitä seksin myyjien aseman huonontumisesta

width_650.height_300.mode_FillAreaWithCrop.pos_Default.color_White

Valtiosihteeri Vidar Brein-Karlsen vastaanottaa raportin Vista Analysen Ingeborg Rasmussenilta

 

Norjan arviointi tieteellisesti heikkolaatuinen

Kaupallinen konsulttitoimiston Vista Analyse astuu hyvin monitahoiselle kentälle ilman tarpeellista taustatietoa ja kokemusta prostituutiomarkkinoiden ja politiikan välisistä vaikutussuhteista. Monet raportissa esitetyistä väitteistä perustuvat päättelyyn ja epävarmoihin oletuksiin, eivät empiiriseen aineistoon. Raporttia vaivaa myös läpinäkyvyyden puute. Raportissa on pitkällistä keskustelua joistain vähäpätöisemmistä laskelmista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Eniten raportin lopputuloksiin vaikuttavat päätelmät ja laskelmat jäävät kuitenkin avaamatta ja käsittelemättä. Tällaisia suuria väitteitä ovat mm. laskelmat koko prostituutiokentän laskusta, sekä esitetty väite siitä, että ilman lakia seksin myyjien määrä olisi 45% suurempi.

Tämän lisäksi raportti on heikolla metodologisella pohjalla, joka tekee sen tulosten ja johtopäätösten arvioinnin kokonaisuudessaan hankalaksi. Raportissa ei esimerkiksi ilmoiteta, kuinka monta seksityöntekijää selvitystä varten on haastateltu tai millainen kompositio haastatteluaineistolla oli (kuinka iso osa näistä oli naisia, miehiä tai transihmisiä, nykyisiä ja entisiä seksityöntekijöitä, ulkomaalaisia ja norjalaisia tai sisätiloissa tai kadulla työskenteleviä jne.).

Raportin tulkinnoissa näkyy asiantuntemuksen puute prostituutiokysymyksessä ja kaupallisen seksin käytännöissä. Esimerkiksi se, että asiakkaat kiiruhtavat ja ovat stressaantuneita, tulkitaan raportissa lain positiiviseksi vaikutukseksi, koska silloin ”jää vähemmän aikaa joutilaalle jutustelulle ja ’epätavallisille’ pyynnöille” (s. 84) ja naiset pystyvät ottamaan enemmän asiakkaita vastaan lyhyemmässä ajassa. Usein asiakkaat maksavat ajasta, eivät palveluista. Lisäpalvelut eli ’erikoiset pyynnöt’ useimmiten myös maksavat lisää. On siten hankala nähdä, miten asiakkaiden kiiruhtaminen olisi positiivinen asia seksin myyjille.

Raportti osoittaa laadullisessa analyysissa myös tiettyä asenteellisuutta. Kahdeksan poliisin haastattelut asetetaan aineistossa etusijalle suhteessa seksityöntekijöiden ja kentällä toimivien järjestöjen haastatteluihin. Tämä tekee myös raportin näkökulmasta pakostakin kapean. Poliisin haastatteluja ei aseteta seksityöntekijöiden haastatteluiden tapaan samanlaisen kriittisen reflektion ja analyysin kohteeksi. Tukipalvelujen tarjoajien haastatteluja/keskusteluja (lukumääristä ei anneta tietoa) taas ei analysoida systemaattisesti, vaikka heillä on usein laajin kuva kentästä, vaan nämä haastattelut nähdään jo aiempaa aineistoa täydentävänä (s. 166). On myös esineellistävää, että seksin myyjistä puhutaan ”markkinoina” tai ”tarjontana”. He eivät ole tavaroita, vaan ihmisiä.

Haitat seksin myyjille

Seksityöntekijöiden haastatteluja käsittelevä osuus on karua luettavaa. Haastattelut viestivät heidän heikosta asemastaan suhteessa lakiin ja asiakkaisiin. Stigman lisääntymisestä on paljon merkkejä, ja tämä tulee voimakkaasti esiin raportin seksityöntekijöiden haastatteluissa.

Seksin myyjiin kohdistuva negatiivinen leima näkyy esimeriksi siinä, miten poliisi ja asiakkaat kohtelevat seksin myyjiä. Seksityöntekijät näkevät, että lain myötä seksin myymisestä on tullut ihmisten silmissä häpeällisempää ja stigmatisoidumpaa. Raporttia varten haastatellut seksityöntekijät kertovat lisääntyneestä poliisin ahdistelusta ja poliisin halveksuvammasta kohtelusta. Joidenkin haastateltavien mukaan poliisi on ostokiellon myötä alkanut käyttää voimakkaammin parituslainsäädäntöä, jota myös kutsutaan karusti ”operaatio kodittomaksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisi häätää seksityöntekijöitä heidän asuinnoistaan ja hotelleista uhkaamalla vuokranantajia ja hotelleja paritussyytteellä. Tämän lisäksi poliisi on syyttänyt seksintyöntekijöitä rikokseen yllyttämisestä ja käyttänyt kondomeja todisteena seksityöstä. Nämä käytännöt ovat vastoin kaikkia terveysoikeuksia ajavien asiantuntijajärjestöjen[1] ja tutkijoiden suosituksia[2] ja vaarantavat seksiä myyvien terveyden.

Seksin ostajien kanssa neuvottelu on nopeutunut sekä ulko- että sisämarkkinoilla, mikä vaikeuttaa myyjän näkökulmasta ostajien turvallisuuden arviointia, sekä sen varmistamista, että asiakas maksaa sen hinnan, minkä ostaja haluaa. Tämän lisäksi seksin ostajat ovat hermostuneita ja se voi heijastua seksityöntekijöiden kohteluun.

Raportissa näitä seksityöntekijöille aiheutuneita vaaratekijöitä ja haittoja vähätellään. Vaikka raportissa tunnustetaan sekä seksityöntekijöiden turvattomuuden tunteen lisääntyminen että heidän haluttomuutensa raportoida kohtaamastaan väkivallasta poliisille, esitetään raportissa, ettei viitteitä väkivallan lisääntymisestä ole. Vista Analysen nettisivulla tämä on kategorisesti muuttunut väitteeksi ”väkivalta ei ole lisääntynyt”. Tämä on yksi esimerkki raportissa ja sen tiedottamisessa esiintyvästä, seksin myyjille laista koituneiden haittojen vähättelystä.

Ihmiskaupan ja parituksen lisääntymisestä merkkejä – Seksin myyjien vaikeampi toimia itsenäisesti

Yleisesti raportti toteaa, että kilpailu on koventunut, hinnat ovat alentuneet ja kulut seksin myymisestä suurentuneet. Raportissa tämä tulkitaan merkkinä siitä, että Norjan markkinat ovat vähemmän houkuttelevat ihmiskauppiaille. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että ansiot Norjassa ovat yhä paljon suuremmat kuin Etelä- tai Keski-Euroopassa. Tämän lisäksi suuremmat kustannukset, asunnon hankkimiseen liittyvät ongelmat ja markkinoille pääsyn hankaluus tarkoittavat sitä, että itsenäisesti toimivan seksin myyjän on yhä vaikeampi tulla markkinoille. Tämä johtaa välikäsien lisääntymiseen eli parituksen ja ihmiskaupan kasvuun. Raportissa kirjoitetaankin, että vaikeat olosuhteet hotelli- ja vuokramarkkinoilla, voivat tehdä prostituoidut riippuvaisemmiksi organisoijista (parittajista ja ihmiskauppiaista). ”Tämä voi tehdä vaikeammaksi prostituutiosta ulospääsyn” (s. 168). Lain siis todetaan selvityksessä tuottavan juuri niitä vaikutuksia, joita sen väitetään ehkäisevän: ihmiskaupan ja parituksen lisääntymistä sekä naisten prostituutiosta poistumisen vaikeutumista.

Raportissa tuodaan esiin, että tunnistettujen ihmiskaupan uhrien lukumäärät ovat nousseet lain voimaantulosta (162 ihmistä 2007, 180 vuonna 2008, 198 vuonna 2009, 194 vuonna 2010, 187 vuonna 2011, 239 vuonna 2012, s. 168). Näitä lukuja ei raportissa analysoida. Esitetään vain, että ostokielto ”voi tarjota poliisille parempia mahdollisuuksia paljastaa ja tutkia ihmiskauppa” (s. 169).

On mahdollista, että lukujen nousu voi johtua poliisin lisääntyneistä tutkimuksista, vaikka raportti jatkuvasti korostaa, että ”ihmiskauppaa on vaikea huomata ja tutkia”. Lukujen nousu voi kuitenkin myös johtua siitä, että kaupallisen seksin piirissä oleva hyväksikäyttö on lain myötä lisääntynyt tai koventunut, niin, että sen kohteeksi joutuvat ovat halukkaimpia lähtemään raskaisiin oikeusprosesseihin. Raportissa esitetään, että laki helpottaisi ihmiskaupan tunnistamista, mitään todisteita tästä ei kuitenkaan tuoda esiin, vaikka ihmiskauppatapauksia raportissa esitellään. Esimerkkinä käytetyt ihmiskauppatapaukset ovat tulleet viranomaisten tietoon Pro Sentretin tai muun vastaavan sosiaalityön kontaktin kautta. Tämä viittaa kentän toimijoiden ja seksin myyjien luottamuksellisten suhteiden merkityksellisyyteen ihmiskaupan tunnistamisessa. Tässä valossa poliisin lain myötä huonontuneet suhteet seksityöntekijöihin ovat huolestuttavia (ks. myös Jahnsen 2014[3]).

Väitteet prostituution vähenemisestä spekulatiivisia – Markkinoiden mahdollista ”maan alle menoa” ei käsitellä riittävästi

Norjassa ei ole ollut tilastoaineistoa seksityöntekijöistä lain voimaantulemisesta nykypäivään ja raportin laatijat korostavat koko ajan, kuinka epävarmoja lukuarviot ovat. Kuitenkin johtopäätöksissä tämä epävarmuus katoaa ja laskelmat esitetään faktuaalisina.

Laskelmat perustuvat pitkälti Pro Sentretin kontakteihin pohjautuvin arvioihin Norjan prostituutiokentästä. Pro Sentret on kritisoinut näiden lukujen käyttöä, sillä heidän mukaansa ne eivät ole luotettavia ja täsmällisiä kuvauksia seksityöntekijöiden määrästä, vaan pikemminkin ”luovat ikkunan kunkin vuoden tilanteeseen”[4]. Siten niitä ei voi Pro Sentretin mukaan käyttää vertailun pohjana. Koska aineisto on näin heikkoa ja osittain olematonta, ei raportin perusteella voi sanoa mitään varmaan Norjan prostituutiomarkkinoiden kehityksestä.

Raportti esittää, että seksityöntekijöiden määrä Norjassa on vähentynyt 20-25%. Tämä arvio perustuu suurilta osin erikoiseen sisämarkkinoiden laskutapaan. Raportin laatijat toteavat, että lain voimaantulon jälkeen on ollut voimakas nousu kaupallista seksiä tarjoavissa internetmainoksissa, ne ovat lähes kaksinkertaistuneet (n. 1400 mainoksesta 2300 mainokseen). Tämä voi viitata siihen, että sisämarkkinoilla toimivien seksityöntekijöiden määrä on noussut.

Vista Analyse kuitenkin esittää, että yhdella seksin myyjällä on mainoksia mainoksia 1,5 kertaa enemmän kuin vuonna 2008. Tämä voi vaikuttaa vähäpätöiseltä yksityiskohdalta, mutta koko Norjan evaluaation lopputulos perustuu tähän oletukseen. Ilman tätä oletusta raportissa olisi päädytty johtopäätökseen, jonka mukaan prostituutio olisi lisääntynyt 20 %, eikä vähentynyt 22 – 25 %, niin kuin johtopäätöksissä nyt todetaan.

Fafo-tutkimusinstituutin Guri Tyldum, joka on aiemmin luonut arvioita Norjan prostituutiotilanteesta, kritisoi voimakkaasti Vista Analysen laskuperiaatetta[5]. Hänen mielestä se on täysin sattumanvarainen eikä perustu empiiriseen selvitykseen seksin myyjien ilmoittelusta. Vista Analyse ei perustele käyttämäänsä kerrointa (eikä itse asiassa edes kerro sitä raportissa, Tyldun päätyi laskelmiensa kautta siihen, että 1,5 oli käytetty). Tyldunin mukaan kerroin olisi voinut yhtä hyvin olla myös ”0,5, 0,7 – tai 2”. Tutkittua tietoa tästä ei yksinkertaisesti ole, eikä Vista Analyse myöskään tee taustatyötä tämän selvittämiseksi.

Poliisilla ei myöskään tunnu olevan tarkkoja tietoja sisämarkkinoista, lähinnä vain arvauksia. Poliisin haastattelujen perusteella prostituution määrässä ei juuri näy laskua muuten, kuin Oslon katuprostituution osalta. Muissa kaupungeissa katuprostituution määrät ovat palanneet pikku hiljaa samalle tasolle kuin ennen lakia (Bergen), joissain taas määrät ovat nousseet lain voimaantulon jälkeen (Stavenger).

Poliisin kommenteissa tulee myös esiin, että kaupallisen seksin kentällä on tapahtunut lain myötä paljon uudelleen järjestäytymistä. Tähän olisikin raportissa pitänyt paneutua paremmin, sillä ”maan alle meno”, prostituutiotoiminnan siirtyminen piiloisempiin paikkoihin, on yksi odotettu seuraus oston täyskiellosta, josta on merkkejä myös Ruotsissa. Uudelleen järjestäytymistä ei kuitenkaan juuri analysoida raportissa, esitetään vain (ristiriidassa poliisin lausuntoihin), että ”uudelleen järjestäytymisestä ei ole merkkejä”. Vähän ennen lain voimaantuloa aloitettiin myös ”Operaatio Koditon”, joka on keskittynyt asunto- ja hotelliprostituution kitkemiseen. Tämän vuoksi monet hotellit ovat ottaneet nollatoleranssin seksin myyjiä kohtaan ja siten vaikeuttaneet seksin myyjien toimintaa. Tämä voi myös siirtää prostituutiota vähemmän julkisiin tiloihin.

Raportissa tunnustetaan, että ”Operaatio kodittoman” voimistunut toimeenpano lain voimaantulon jälkeen tekee toiminnan vaikeammaksi seksiä myyville naisille, mutta raportissa puolustetaan poliisin toimia sillä, että näin prostituutiotoiminta tulee myös vaikeammaksi ihmiskauppiaille. Tämän lisäksi esitetään, että ostokielto olisi pienentänyt hotellimarkkinoita, vaikka oletettavampi syy on hotellien uhkaaminen paritussyytteillä, jos he päästävät seksityöntekijöitä tiloihinsa. Ongelmaksi todetaan myös, että nyt naiset ovat siirtyneet yksityisiin asuntoihin. Yleisesti raportin perusteella on hankala sanoa, mitä sisämarkkinoilla on tapahtunut.

Yleisemminkin lukujen käsittely raportissa on epäselvää. Esimerkiksi väite siitä, että ilman lakia markkinat olisivat 45% prosentti korkeammat jää ilmaan, sillä sille ei esitetä minkäänlaisia laskennallisia perusteita. Siten väitettä on mahdotonta arvioida.

Prostituution vähentämistä hinnalla millä hyvänsä?

Tiivistäen voi sanoa, että Norjan valtion yksityiseltä konsulttitoimistolta tilaama selvitys ei täytä tieteellisen tutkimuksen kriteerejä ja siinä on niin suuria metodologisia ongelmia, että ne saavat epäilemään tutkimuksen avoimuutta. Seksin myyjien määriin perustuvat arviot markkinoiden pienenemisistä ovat erittäin epävarmoja, virhemarginaalit suuria ja perustuvat usein empiirisen tiedon sijaan perustelemattomiin oletuksiin markkinoista, joita ei selvityksessä aina riittävästi avata. Osa ongelmista voi johtua siitä, että raportille osoitetut resurssit ovat olleet riittämättömät näin laajan selvityksen tekemiseen monitahoisesta aiheesta.

On selvää, että jonkin asian rikokseksi tekeminen saa osan väestöstä lopettamaan kyseisen toiminnan. Siten voi odottaa, että seksin oston täyskielto vähentää ostajien määrää. On kuitenkin hyvin vaikea sanoa kuinka suureen osaan väestöstä tällainen kriminalisointi vaikuttaa, eikä Norjan raportti pysty tuottamaan empiirisiä arvioita tästä.

Selvitys esittää selkeitä viitteitä seksin myyjien aseman huonontumisesta lain myötä sekä johtaneen perusoikeuksien rikkomiseen. Seksin myyjät kokevat tilanteen turvattomammaksi ja neuvottelutilanteensa hankalammaksi. Seksityöhön liittyvä stigma on lisääntynyt. Poliisi käyttää kondomeja todisteena seksityöstä, syyttää seksityöntekijöitä rikokseen yllyttämisestä sekä häätää yhä voimakkaammin seksityöntekijöitä kodeistaan parituspykälän avulla. Suhteet viranomaisiin ovat huonontuneet ja seksin myyjät eivät enää koe kykenevänsä turvautumaan viranomaisiin väkivalta- tai hyväksikäyttötapauksissa. Raportissa esitetään myös viitteitä siitä, että seksin myyjien tulee markkinoille päästäkseen ja siellä toimiakseen yhä useammin turvautua kolmansiin osapuoliin eli parittajiin. Lain siis todetaan selvityksessä tuottavan juuri niitä vaikutuksia, joita sen väitetään ehkäisevän: ihmiskaupan ja parituksen lisääntymistä sekä naisten prostituutiosta poistumisen vaikeuttamista.

(Tiivistelmän Norjan arvioinnista kokosi Feministiselle aloitteelle tutkija Niina Vuolajärvi)

Lue Feministisen aloitteen kannanotto Norjan arviointiin täältä.

Lähteet:

[1] WHO “Violence against sex workers and HIV prevention” http://www.who.int/gender/documents/sexworkers.pdf

[2] Lääkärilehti Lancet http://www.thelancet.com/series/HIV-and-sex-workers; Uutinen HIV-tutkijoiden kannanotosta: http://www.theverge.com/2014/7/22/5924843/hiv-researchers-cope-loss-of-colleagues-aboard-mh17; UNAIDS http://www.unaids.org/en/media/unaids/contentassets/documents/epidemiology/2013/gr2013/UNAIDS_Global_Report_2013_en.pdf; UNFPA http://www.unfpa.org/public/

[3] Synnove Jahnsenin väitöskirjaan perustuva artikkeli: http://eng.kilden.forskningsradet.no/c52778/nyhet/vis.html?tid=88740

[4] http://www.nrk.no/norge/strid-om-antall-prostituerte-1.11881228

[5] Aftenposten 22.8.2014 http://www.aftenposten.no/meninger/debatt/Antagelser-om-sexkjopsloven-7677452.html

Rose Alliancen vetoomus Norjan ja Ruotsin hallituksille: Prostituutipolitiikan pitää keskittyä seksiä myyvien aseman parantamiseen

Ruotsalainen seksityöntekijöiden järjestö Rose Alliance vetoaa Norjan ja Ruotsin hallituksiin. Näytä tukesi seksityöntekijöille ja perusoikeuksista liikkelle lähtevälle prostituutiopolitiikalle ja allekirjoita vetoomus täältä.
 
rosealliance
 
Feministinen aloite suomensi englanninkielisen vetoomuksen:
 
Me allekirjoittaneet kritisoimme vahvasti seksin oston täyskiellon vaikutuksia arvioivaa Norjan hallituksen evaluaatiota, joka julkaistiin elokuussa 2014. Raportti on epäjohdonmukainen ja harhaanjohtava väitteissään, eikä ota riittävästi huomioon lain todellisia, vahingollisia seurauksia.

Raportti väittää, että laki on onnistuneesti vähentänyt prostituutiota. Mutta raportissa pystytään osoittamaan vain katuprostituution määrän väheneminen. Suurin osa seksityöstä tapahtuu Norjassa sisätiloissa, eikä sisätiloissa tapahtuvan prostituution määrää pystytä tarkasti arvioimaan, minkä raportti myös myöntää. Täten ei voida väittää, että prostituutio olisi kaiken kaikkiaan lain seurauksena vähentynyt.


Evaluaatio on huolestuttavan samankaltainen, kuin Ruotsin hallituksen julkaisema arvio vuodelta 2010. Myös Ruotsin hallituksen arvio väitti lain vähentäneen prostituutiota, vaikka evidenssiä oli saatavilla vain katuprostituution vähentymisestä.

Norjan hallituksen raportti huomioi, että seksityöntekijöiden taloudellinen tilanne on heikentynyt uuden lainsäädännön myötä. Tämä tarkoittaa seksityöntekijöihin kohdistuvien haittojen lisääntymistä. Raportissa tuodaan esiin, että seksityöntekijöihin kohdistuvat negatiiviset seuraukset ovat lisääntyneet. Esimerkiksi neuvottelutilanteet stressaantuneiden seksin ostajien kanssa ovat lyhyempiä, ja seksityöntekijät ovat haluttomia raportoimaan kohtaamaansa väkivaltaa ja vaikeuksia poliisille. Vaikka raportti väittää että viitteitä väkivallan lisääntymisestä ei ole, tämä on harhaanjohtavaa, koska raportissa myös todetaan, että seksityöntekijät eivät ostokiellon takia ilmoita poliisille kohtaamastaan väkivallasta.

Koska laki on tehnyt seksityöstä vaarallisempaa ja ajanut seksityöntekijät haavoittuvaisempaan asemaan, raportin ansio voisi olla näiden huolestuttavien vaikutusten painottaminen. Raportissa tuodaa esiin, että seksityöntekijät ja tukipalvelujen tarjoajat ovat raportoineet poliisin lisääntyneestä häirinnästä, esimerkiksi kondomien hyödyntämisestä todisteena prostituutiosta ja seksityöntekijöihin kohdistuvista syytöksistä liittyen rikolliseen toimintaan kannustamiseen. Raportissa mainitaan, että poliisin toiminta on johtanut kondomien mukana pitämisen välttelyyn, millä voi olla negatiivisia vaikutuksia seksityöntekijöiden terveyteen. Poliisin toimintaa ei kuitenkaan raportissa kritisoida. Tässä on toinen yhtymäkohta Ruotsin mallin evaluaatioon, jossa todetaan, että seksityöntekijöihin kohdistuu enemmän haittoja, heidän turvallisuutensa on vaarassa ja heihin kohdistuva stigma on vahvistunut – mitkä katsotaan kuitenkin positiivisiksi vaikutuksiksi, koska prostituution määrä on vähentynyt.

Lyhyesti sanoen: Lain ei voida tarkkaan ottaen väittää vähentäneen prostituution määrää. Kuten Ruotsissa, laki on tehnyt seksityöstä vaarallisempaa. Norjan raportti vähättelee lain tuottamia haittoja, samaan aikaan kun se esittää löydöksensä tavalla, joka on helppo ymmärtää siten että laki on ollut menestys.

Vaadimme, että Ruotsin ja Norjan hallitukset keskittyvät seksityöntekijöiden hyvinvointiin, terveyteen ja turvallisuuteen. Vaadime että hallitukset tunnustavat seksinostokiellon – ns. Ruotsin mallin – tuottavan huomattavaa vahinkoa seksityöntekijöille, etenekin niille, jotka ovat jo valmiiksi heikossa asemassa.