Tagged: kriminalisointi

Kyllä seksityöntekijöiden oikeuksille, ei rankaisufeminismille! Feministisen liikkeen tulee olla solidaarinen myös seksityöntekijöille

549080_287315218046785_258572818_n

Feministien tulee puolustaa seksityöntekijöiden toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta ja lopettaa oston kriminalisoinnin ja muiden seksityöntekijöiden oikeuksien kannalta vahingollisiksi osoittautuneiden lakiuudistusten kannattaminen. Muutoin feminismistä on vaara tulla rankaisufeminismiä, joka ottaa osaa valtion kontrollitoimiin niiden haastamisen sijaan. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tuore kannanotto ja tutkimusraportti seksityön dekriminalisoinnin ja seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien puolesta on hyvä ajankohta sille, että suomalaiset nais- ja feministijärjestöt tarkastelevat tavoitteitaan uudelleen.

Allekirjoita vetoomus täällä.

Myös suomalaiset feministit ovat viime aikoina kiinnostuneet intersektionaalisesta eli eri vallankäytön muotojen yhteistoiminnan tunnistavasta feminismistä. Lehtijutuissa ja kannanotoissa on nostettu esiin, että feministien olisi kiinnitettävä huomiota syrjinnän moninaisuuteen. Mitä on jäänyt puuttumaan? Keskusteluissa ei ole kuitenkaan kiinnitetty huomiota ihmisryhmään, johon kohdistuu ehkä eniten moniperustaista syrjintää ja marginalisointia: seksityöntekijöihin. Seksityöntekijöiden asemaan vaikuttaa moni tekijä, mutta yksi asia on selvä: dekriminalisointi ja stigman purkaminen parantaa kaikkien asemaa.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International liittyi elokuussa 2015 seksityön dekriminalisaatiota kannattavien järjestöjen kuten Human Rights Watchin, UNAIDSin ja WHO:n joukkoon. Dekriminalisaatiota kannattavat myös seksityöntekijäjärjestöt. Dekriminalisointi tarkoittaa sellaisen lainsäädännön purkamista, joka tekee aikuisten välisestä, suostumukseen perustuvasta kaupallisesta seksistä rikollista. Ihmiskauppa, hyväksikäyttö ja väkivalta pysyisivät rikoslain piirissä. Dekriminalisointi ei tarkoita Saksassa sovellettua legalisointia eli valtion kontrolloimaa bordellilaitosta.

Viime toukokuussa Amnesty julkaisi dekriminalisaatiokantansa perustana olevan tutkimuksen, jossa annetaan kiitettävästi puheenvuoro seksityöntekijöille itselleen. Amnestyn mukaan on siirryttävä pois kaikesta sellaisesta lainsäädännöstä, jonka toimeenpanosta seuraa seksityöntekijöiden oikeuksien loukkauksia ja siirryttävä seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseen. Amnesty vastustaa myös Suomessa vallitsevaa oston osittaista kriminalisointia, seksin myyntiä karkotusperiaatteena ulkomaalaislaissa sekä kannattaa parituslainsäädännön muuttamista niiltä osin, kuin se vaikeuttaa seksityöntekijöiden toimimista yhdessä heidän turvallisuutensa takaamiseksi.

 

Suomalaisten nais- ja feministijärjestöjen kanta?

Useimmat suomalaiset järjestöt kannattavat seksin oston täyskieltoa, jota kutsutaan toisinaan Ruotsin malliksi. Esimerkiksi Naisasialiitto Unionin sitoutumista ostokiellon edistämiseen haastettiin viimeksi vuonna 2013, jolloin linja ei kuitenkaan muuttunut.

Ostokielto esitetään usein feministiseksi, koska se ei kriminalisoi myyjää vaan ostajan. Kuitenkin Amnestyn Norjassa suorittaman tutkimuksen mukaan lain käytännön toimeenpano sekä valvonnan ulottaminen poliisista hotellityöntekijöihin, taksikuskeihin, vuokranantajiin sekä veroviranomaisiin tekee myyjistä kriminalisoinnin kohteita. Raportissa siteeratun norjalaisen sosiaalityöntekijän mukaan “mikään muu yhteiskunnallinen ryhmä, joka ei ole tehnyt rikosta, ei elä sellaisen poliisivalvonnan alaisena [kuin seksityöntekijät].” Ostokiellon kannattajat keskittyvät asiakkaisiin sukupuolittuneen vallan käyttäjinä ja näkevät ostokiellon mahdollisuutena tilanteen muuttamiseksi. Kriminalisaation lisäämään poliisivallankäyttöön, valvontaan ja rangaistuksiin ei sen sijaan kiinnitetä huomiota.

Seksin ostokiellolla ei Amnestyn kattavan tutkimusraportin mukaan ole myönteisiä vaikutuksia. Sen sijaan raportti osoittaa prekaarien seksityöntekijöiden olojen huonontuneen ja stigmatisoinnin lisääntyneen kiellon myötä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa. [1] Erityisesti siirtolaisseksityöntekijät ovat poliisikontrollin ja karkotusten kohteina, ja ostokielto onkin lisännyt asiakkaiden valta-asemaa seksityöntekijöiden kustannuksella: ostokiellon aikana seksityöntekijöiden neuvotteluasema suhteessa asiakkaisiin on huonontunut. Amnestyn mukaan laki lisää seksin myymiseen liittyviä riskejä sekä altistaa myyjät väkivallalle. Lisääntynyt poliisin ahdistelu huonontaa seksityöntekijöiden luottamusta viranomaisiin ja he eivät uskalla kääntyä poliisin puoleen hyväksikäyttötapauksissa. Amnestyn raportissa kadulla seksiä myyvä nigerialainen kertoo, että ”jotkut asiakkaat vahingoittavat meitä… sillä he tietävät, että emme uskalla kääntyä poliisin puoleen.”

Erityisesti seksityötä tekeville siirtolaisille kasaantuvat epäkohdat eivät ole Suomessakaan tuntemattomia. Suomessakin seksin myynti on karkotusperiaate, mikä lisää siirtolaisseksityöntekijöiden haavoittuvuutta. Samalla karkotusperusteella on karkotettu myös ihmiskaupan uhreja. (Myös ostokieltoa kannattavat feministit kannattavat ulkomaalaislain karkotuspykälän kumoamista.)

Kriminalisointi siis pahentaa jo marginalisoidun ryhmän ahdinkoa ja loukkaa seksityöntekijöiden ruumiillista itsemääräämisoikeutta yrittäessään sanella sitä, että kaupallinen seksi on poistettava yhteiskunnasta. Seksityötä tekevät usein siirtolaiset, joiden pääsy virallisille työmarkkinoille on syrjinnän tai oleskeluoikeudellisen asemansa vuoksi estetty. Ostokielto tai muu kriminalisointi ei pura työmarkkinoiden tai oleskelulupajärjestelmän syrjiviä rakenteita.

Oston kriminalisointia tukemalla feminismistä tulee valtion kontrollitoimien liittolainen niiden haastajan sijaan. Englanniksi tätä kutsutaan nimellä ”carceral feminism”; suomeksi voidaan puhua rankaisufeminismistä. Rankaisufeminismi ottaa osaa ja tukee valtion väkivaltakoneistoja sekä valtion vähemmistöjä kohtaan osoittamia hallintatoimenpiteitä.

 

Vetoomuksen tavoite

Vetoomuksemme tarkoitus on haastaa Suomessa toimivia feministejä ja feministisiä organisaatioita pohtimaan feministisen liikkeen sisäisiä valtasuhteita sekä omaa osallisuuttaan rankaisufeminismiin. Feministien tulee puolustaa seksityöntekijöiden toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta ja lopettaa seksityöntekijöiden oikeuksien kannalta vahingollisiksi osoittautuneiden lakiuudistusten kannattaminen. Tätä on vaadittu myös alkuvuonna kansainvälisessä feministisessä manifestissa seksityöntekijöiden oikeuksien puolesta.

Toivommekin julkisia lausuntoja seksityöntekijöiden oikeuksista feministisiltä järjestöiltä. Haastamme Naisasialiitto Unionin ja puolueiden naisjärjestöt esittelemään kantansa seksityöntekijöiden ihmisoikeuksiin. Vastikään perustetun Feministisen puolueen aktiivit haastamme ryhtymään toimiin dekriminalisaation ja seksityöntekijöiden oikeuksien puolesta. Jokaisen feministin haastamme toimimaan seksityöntekijöiden oikeuksien puolesta: allekirjoita vetoomus, jaa sitä, tutustu tutkimuksiin ja kannanottoihin sekä järjestöjen linjoihin, pidä meteliä.

 

Allekirjoita vetoomus täällä.

 

Allekirjoittaneet

Maria Roivas, Aava Lievonen, Jemina Kurunsaari, Jenna Väisänen, Johanna Aintila, Ismo Pänkäläinen, Henrik Jaakkola, Reetta Hanhikoski, Suvi Lintuvaara, Taija Roiha, Saara Huttunen, Anu Laakso, Antti Yrjönen, Erika-Evely Eisen, Emilia Riiko, Jenni Pykäri, Aliisa Maunula, Ville Rantanen, Ariadne Repo, Repo Männistö, Veera Routarinne, Sirkku Lehtonen, Katja Orpana, Anna Ovaska, Tarleena Laakko, Heli Mahkonen, Niko Peltokangas, Aatu Koskensilta, Eevi Ikonen, Hanna Storm, Juudas Kannisto, Markus Susi, Susanna Jussila, Janika Kunnari, Heta Nuutinen, Iida Piironen, Tiia Forsström, Maija Baijukya, Sirpa Varis, Joonas Säntti, Roosa Toriseva, Kati Härkönen, Ruu, Sari Irni, Kristo Saarikoski, Roosa Saukkonen, Taina Kinnunen, Laura Mankki, Hanna Rantala, Inka-Maaria Jurvanen, Aleksi Rantala, Outi Rantamäki, Vilma Hämäläinen, Tiia Rytkönen, Saija Turunen, Valpuri Saarinen, Veikka Lahtinen, Venja Huovinen, Suvi Luoma-Keturi

sekä Feministinen aloite-verkosto, Vasemmistonuoret ry,

 

Lisätietoa: feministinenaloite@gmail.com

 

Viite:

 

  1. Laaja katsaus viimeaikaiseen akateemiseen tutkimukseen Ruotsin ostokiellon vaikutuksiin ks. Holmström, Charlotta 2015. Forbud mot kop av sexuell tjänst i Sverige: En kunskapsöversikt om avsedda effekter och oavsedda konsekvenser. RFSU, 30-40. Ks. myös Jay Levy 2015. Criminalising the Purchase of Sex: Lessons from Sweden. Norjasta ks. Synnove Jahnsenin vuonna 2014 valmistuneeseen väitöskirjaan perustuva englanninkielinen artikkeli: http://eng.kilden.forskningsradet.no/c52778/nyhet/vis.html?tid=88740.

Naistenpäivän kampanja: Feministinen manifesti seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseksi

Naistenpäivän kunniaksi seksityöntekijät, feministit ja seksityöntekijöiden oikeuksia ajavat aktivistit ovat laatineet Feministisen manifestin seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseksi. Manifesti on osa Kansainvälisen naistenpäivän kampanjaa ”Feministit seksityöntekijöiden puolesta” (feministsforsexworkers). Feministinen aloite osallistuu kampanjaan ja käänsi englanninkielisen manifestin suomeksi ja ruotsiksi. Manifestin voi käydä allekirjoittamassa täällä.

Eurooppalainen seksityöntekijöiden kattojärjestö ICRSE on koordinoinut manifestin laatimisprosessia. Manifestin on tarkoitus tuoda esiin naisjärjestöjen ja feminististen organisaatioiden, kollektiivien ja verkostojen tuki seksityöntekijöiden oikeuksille. Näemme, että on tärkeää herättää tietoisuutta laajemman feministisen liikkeen sisällä kriminalisaation, ihmisoikeuksien loukkausten ja stigman vaikutuksista seksityöntekijöihin. Tämä on erityisen kriittistä nykyisessä julkisessa ilmapiirissä, jossa keskustellaan seksityölakien muuttamisesta ja kun naisten perus- ja lisääntymisoikeudet ovat hyökkäyksen kohteena monessa Euroopan ja Keski-Aasian maassa. Toivomme voivamme mobilisoida liittolaisia mukaan taistelemaan näitä negatiivisia naisia, LGBT –ihmisiä, siirtolaisia ja seksityöntekijöitä koskevia kehityssuuntia vastaan.

Feministinen aloite on mukana kampanjassa ja toivoo, että muutkin feministit ja feministiset järjestöt, verkostot ja kollektiivit tulevat mukaan tukemaan seksityöntekijöiden ja transihmisten oikeuksia. Käy allekirjoittamassa manifesti täällä! Vain oikeuksilla voidaan voittaa vääryydet!

Liity allekirjoittaneisiin! Käy testaamassa tietosi seksityöaktivismista kampanjan nettisivuilla! Tai opi lisää seksityöaktivismin historiasta! Kampanjan nettisivuille pääset tästä.

Manifestin löydät täältä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

 

 

 

Prostituutiopolitiikkaa ei saa harjoittaa seksityöntekijöiden perusoikeuksien kustannuksella

images

Feministinen aloite liittyy seksityöntekijöiden järjestöjen rintamaan ja kritisoi vahvasti seksin oston täyskiellon vaikutuksia arvioivaa Norjan hallituksen evaluaatiota, joka julkaistiin elokuussa 2014. Raportti on epäjohdonmukainen ja harhaanjohtava väitteissään, eikä huomioi lain seurauksia seksityöntekijöille. Tulokset ovat myös ristiriidassa kentällä seksityöntekijöiden kanssa toimivien järjestöjen kuten PIONin tiedonantojen sekä juuri väitelleen Synnove Jahnsenin väitöskirjan tulosten kanssa.

Norjan raportti esittää, että laki on onnistuneesti vähentänyt prostituutiota. Nämä väitteet perustuvat suurelta osin katuprostituution määrän arvioihin, vaikka valtaosa prostituutiosta tapahtuu Norjassa sisätiloissa. Raportissa myönnetään, että sisätiloissa tapahtuvaa prostituution määrää ei pystytä tarkasti arvioimaan ennen tai jälkeen lain. Täten väitteet prostituution laajamittaisesta vähenemistä ovat heikolla ja spekulatiivisella pohjalla.

Evaluaatio on huolestuttavan samankaltainen, kuin Ruotsin hallituksen julkaisema arvio vuodelta 2010. Myös Ruotsin hallituksen arvio väitti lain vähentäneen prostituutiota, vaikka evidenssiä oli saatavilla vain katuprostituution vähentymisestä.

Vielä huolestuttavampaa on, että raportti ei riittävästi tunnusta lain negatiivisia vaikutuksia seksityöntekijöille. Raportissa tuodaan esiin, että seksityöntekijöiden taloudellinen tilanne on huonontunut lainsäädännön myötä. Tämä tarkoittaa suoraa seksityöntekijöihin kohdistuvien haittojen lisääntymistä. Lisäksi sekä seksityöntekijät että tukipalveluiden tarjoajat ovat raportoineet poliisien lisääntyneestä, seksin myyjiin kohdistuvasta ahdistelusta, kondomien käyttämisestä todisteena prostituutiosta sekä seksityöntekijöiden kohdistuneista syytöksistä rikokseen kannustamiseen. Kondomien käyttö todisteena prostituutiosta on johtanut siihen, että seksityöntekijät välttelevät turvaseksivälineiden mukana pitämistä, mikä voi johtaa vakaviin terveyshaittoihin.

Norjan raportissa mainitaan myös, että seksityöntekijät ovat haluttomia raportoimaan kohtaamaansa väkivaltaa ja vaikeuksia poliisille. Kirjoittajat kuitenkin esittävät samalla, että viitteitä väkivallan lisääntymisestä ei ole. Tämä on harhaanjohtavaa, koska raportissa myös todetaan, että seksityöntekijät eivät ostokiellon takia ilmoita poliisille kohtaamastaan väkivallasta. Tieto on linjassa Jahnsenin tuoreen poliisin toimintaa tarkastelleen tutkimuksen kanssa, jossa todetaan, että oston kriminalisointi on muuttanut poliisin toimintatapaa kovemmaksi. Tämä on rikkonut 1990-luvulla yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa luodun luottamuksen poliisin ja seksityöntekijöiden välillä – luottamuksen, joka mahdollisti väkivallan raportoinnin.

Myös lain muita negatiivisia vaikutuksia tuodaan Norjan hallituksen selvityksessä esiin. Seksityöntekijöihin kohdistuva stigma on vahvistunut, koettu turvallisuus on vähentynyt stressaantuneiden asiakkaiden kiirehtiessa neuvottelutilannetta, ja seksityöntekijöiden riippuvuus kolmannista osapuolista on kasvanut.

Raportissa ei painoteta näitä näkökulmia tai tuoda esiin huolta siitä, että laki on tehnyt seksityöstä vaarallisempaa ja heikentänyt seksityöntekijöiden asemaa. Tässä on toinen yhtymäkohta Ruotsin evaluaation, jossa todetaan, että ”prostituutiossa yhä hyväksikäytettäville ihmisille heidän kuvailemansa edellä mainitut lain negatiiviset vaikutukset pitäisi itseasiassa nähdä positiivisina siitä näkökulmasta katsottuna, että lain tarkoitus on tosiaan taistella prostituutiota vastaan”. (SOU 2010, 34)

Tiivistäen voi sanoa, että raportin väitteet prostituution vähentymisestä ovat spekulatiivisia ja perustuvat pitkälti katurprostituution määriin. Kuten Ruotsissa, laki on tehnyt seksityöstä Norjassa vaarallisempaa. Norjan evaluaatio vähättelee lain seksityöntekijöille tuottamia haittoja, samaan aikaan kun se esittää tuloksensa tavalla, joka on helppo ymmärtää siten että laki on ollut menestys.

Prostituutiolainsäädännön ainoa tavoite ei voi olla prostituution vähentyminen hinnalla millä hyvänsä, vaan sen lähtökohdaksi on otettava seksityöntekijöiden perusoikeudet ja turvallisuuden takaaminen. Jo marginaalisessa asemassa olevaa ihmisryhmää ei tule uhrata ideologisten päämäärien vuoksi. Jos prostituutiota halutaan vähentää, tulee puuttua niihin syihin, joita ihmisillä on myydä seksiä. Tämä tarkoittaa sosialipoliittisia toimia rikosoikeudellisen sääntelyn sijaan.

Vaadimme, että Suomen prostituutiopolitiikka keskittyy seksityöntekijöiden hyvinvointiin, terveyteen ja turvallisuuteen. On tunnustettava, että ostokielto tuottaa huomattavaa vahinkoa seksityöntekijöille, etenekin niille, jotka ovat jo valmiiksi heikossa asemassa.

Allekirjoita Rose Alliancen vetoomus tästä. Vetoomuksen suomennos ja uutinen vetoomuksesta Pro-tukipisteen sivuilla.

Pro-tukipiste on koonnut raportille satanutta kritiikkiä tänne.

Norjankielinen raportti löytyy täältä.

 

Say NO to #HoneyballYes – Feministinen aloite vaatii EU:lta sitoutumista ihmisoikeuslähtöiseen politiikkaan

EU flags outside the European Parliament building

Feministinen aloite lähestyi suomalaisia EU-parlamentaarikkoja alla olevalla kirjeellä ja vaati ihmisoikeuslähtöistä prostituutiopolitiikkaa kriminalisaation sijaan.

Tule mukaan kampanjaan. Lisätietoja täältä!

Kampanjan englanninkielinen lehdistötiedote & tutkijoiden vetoomus.

17.02.2014

Koskien 27. helmikuuta tapahtuvaa äänestystä Mary Honeyballin seksuaalista hyväksikäyttöä ja prostituutiota käsittelevästä raportista

Hyvä Euroopan Parlamentin jäsen,

Euroopan Parlamentin Naisten oikeuksin ja sukupuolten tasa-arvon komitea (FEMM) on esityksellään seksin oston kriminalisoinnista vahvistamassa politiikkaa, jossa ideologia laitetaan seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien ja terveyden edelle. Esitämme FEMMin politiikalle ihmisoikeuslähtöistä vaihtoehtoa. Prostituutiossa toimiville tulee kuulua samat oikeudet kuin kaikille muillekin ihmisille. Järjestökenttä ja alan tutkimus kyseenalaistavat kriminalisaatiopolitiikan seuraukset. Kriminalisaatiosta seuraavat kontrollitoimenpiteet, kuten seksityöntekijöiden valvonta, heikentävät seksipalveluiden myynnillä toimeentulonsa ansaitsevien asemaa ja lisäävät kolmansien osapuolien ja ihmiskauppiaiden valtaa. Resursseja tulisi lisätä kaupallisen seksin alalla toimivien hyväksi tuotettuihin tukipalveluihin. Liikkumisväyliä ja oikeuksia lisäämällä voidaan ehkäistä ihmiskauppaa.

Feministisenä verkostona olemme hyvin tietoisia siitä, että prostituutio on monimutkainen ja monille epämiellyttävä kysymys. Kuitenkin riippumatta uskonnollisesta tai moraalisesta vakaumuksestanne tai puoluepoliittisesta näkökulmastanne, haluamme tuoda esiin, että prostituutiossa toimiville ihmisille kuuluvat samat ihmisoikeudet kuin kaikille muillekin ihmisille. Toivommekin, että sitoudutte ihmisoikeuslähtöiseen politiikkaan myös tämän ihmisryhmän kohdalla.

Kaikkien seksityöntekijöiden omien järjestöjen[i], useiden YK:n alaisten järjestöjen, kuten Maailman terveysjärjestö WHO:n[ii], YK:n väestörahasto UNFPA:n [iii] ja UNAIDS:n[iv] sekä ihmiskaupan vastaisten järjestöjen[v] suositusten vastaisesti FEMM on äänestänyt kaupallisen seksin parissa toimivien asemaa haavoittuvuutta lisäävän lakimallin eli seksin ostamisen kriminalisoinnin puolesta.

Järjestökentän lisäksi, myös prostituutiopolitiikkaa koskeva tutkimus osoittaa, että kyseessä on monimutkainen ilmiö, jonka varjopuolia ei voida ratkaista kriminaalipoliittisilla keinoilla. Runsas tutkimuskirjallisuus näyttää, että asiakkaiden kriminalisointi on paitsi epäonnistunut hillitsemään ihmiskauppaa, myös luonut ympäristön, jossa seksin myyjiin kohdistuva stigma on lisääntynyt[vi]. Stigma tarkoittaa ympäristön yksilöön kohdistamaa negatiivista leimaa ja ennakkoluuloja. Stigman on osoitettu monissa tutkimuksissa olevan keskeisin syy seksityöntekijöihin kohdistuvaan väkivaltaan sekä syrjäytymiseen yhteiskunnassa ja sen palvelujärjestelmässä.[vii] Täten vastoin Honeyballin väitteitä asiakkaiden kriminalisointi on myös käytännössä kriminalisoinut seksikaupan haavoittuvimmat osapuolet eli seksin myyjät.

Emme halua kieltää tai vähätellä kaupalliseen seksiin liittyviä ongelmia ja hyväksikäyttöä. Kuitenkin tehokkain keino puuttua näihin on seksipalveluja myyvien aseman parantaminen, ei kriminalisointi. Tutkimukset antavat näyttöä, että kriminalisointi huonontaa etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten siirtolaisten ja kadulla seksiä myyvien, asemaa. Sekä oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen[viii] että YK:n CEDAW-komitean[ix] mukaan kriminalisoinnin kaltaiset kontrollitoimenpiteet yleensä vahvistavat parittajien valtaa. Ruotsissa asiakkaiden kriminalisointi on lisännyt seksin myyjien valvontaa ja ahdistelua poliisin osalta.

Ihmiskaupan laillinen säätely ei liity vain kaupallisen seksin lailliseen säätelyyn. Oxfordin yliopiston siirtolaistutkimuksen professorin Bridget Andersonin mukaan ihmiskauppa on monitahoinen ilmiö, joka kytkeytyy tiukasti siirtolaispolitiikkaan[x]. Oleskeluluvan ja laillisten liikkumisväylien puute sekä näistä seuraava haavoittuva oikeudellinen asema on osoitettu tutkimuksissa yleiseksi ihmiskaupan mahdollistavaksi tekijäksi.[xi]

Pyydämme teitä siten suhtautumaan varauksella väitteisiin siitä, että seksin ostokielto pienentää kaupallisen seksin markkinoiden kokoa ja vähentää tätä kautta myös ihmiskauppaa. Tämä sekä Honeyballin raportin että muun muassa Suomen kansallisen ihmiskaupparaportoijan usein esittämä väite perustuu virheelliseen tulkintaan tuoreesta tutkimuksesta, jossa vertailtiin erilaisten prostituution sääntelymallien vaikutusta ihmiskauppaan. Tutkijat toteavat itsekin artikkelissaan, että ihmiskaupan ja eri prostituution sääntelymallien välisestä yhteydestä on mahdotonta sanoa mitään luotettavaa, koska ihmiskauppa on piilorikollisuutta ja koska eri maiden ihmiskaupan uhrien määrästä kertovat tilastot eivät ole keskenään vertailukelpoisia[xii].

Ihmiskaupan vastaisen toiminnan osalta on oleellista huolehtia siitä, että kaikilla ihmiskaupan uhreilla on tosiasiallinen mahdollisuus saada apua ja suojelua ilman minkäänlaista velvoitetta tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa – tätä edellyttää muun muassa Suomenkin allekirjoittama Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus. Tästä velvoitteesta huolimatta esimerkiksi Suomessa ihmiskaupan vastaista työtä tekevien kolmannen sektorin toimijoiden resurssit ovat täysin riittämättömät.

Lisätietoa seksin oston kriminalisaation ongelmallisista vaikutuksista Ruotsissa saatte Tasa-arvotiedon keskuksen ja Suomen Naistutkimusseuran suomeksi julkaisemasta raportista ”Seksin oston kriminalisoiva laki tutkimuksen valossa” (2013)[xiii].

Euroopan Parlametin Naisten oikeuksin ja sukupuolten tasa-arvon komitea (FEMM) on surullista kyllä vahvistamassa politiikkaa, jossa ideologia laitetaan seksityöntekijöiden oikeuksien ja terveyden edelle. FEMM ylenkatsoo seksityöntekijöiden sekä heidän parissaan toimivien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia sekä asiantuntijuutta, joiden valossa kriminalisointi näyttäytyy huonona keinona ihmiskaupan ehkäisemiseen sekä seksityöntekijöiden suojelemiseen.

Sukupuolten tasa-arvon, seksityöntekijöiden turvallisuuden, terveyden sekä heidän ihmisoikeuksiensa nimissä, sanomme EI seksin oston kriminalisoinnille ja pyydämme Teitä:

Äänestämään 27.2. Mary Honeyballin FEMM-raporttia VASTAAN ja vaatimaan todellista naisystävällistä prostituutiopolitiikkaa sekä puolueetonta selvitystä seksin oston kriminalisoinnista.

Kunnioittavasti,

Feministinen aloite –verkosto, Suomi

https://feministinenaloite.wordpress.com

feministinenaloite@gmail.com


[ii] WHO “Violence against sex workers and HIV prevention” http://www.who.int/gender/documents/sexworkers.pdf

[v] GAATW “Collateral Damage – The Impact of Anti-Trafficking Measures on Human Rights around the World” http://www.gaatw.org/Collateral%20Damage_Final/singlefile_CollateralDamagefinal.pdf

[vi] Jari Kuosmanen 2011. Attitudes and perceptions about legislation prohibiting the purchase of sexual services in Sweden. Routledge: The European Journal of Social Work. 2011 vol. 14, Issue 2, 247-263; Jay Levy 2011a. Impacts of the Swedish Criminalisation of the Purchase of Sex on Service Provision for Sex Workers, Correlation Conference, Ljubljana, 2011; Jay Levy 2011b. Impacts of the Swedish Criminalisation of the Purchase of Sex on Sex Workers. Presented at the British Society of Criminology Annual Conference, Northumbria University, 4th July 2011.

[vii] Pheterson, Gail 1993. The Whore Stigma: Female Dishonor and Male Unworthiness. Social Text 37, 39–65; Kontula, Anna 2008. Punainen eksodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa. Helsinki: Like

[viii] Lehti, Martti & Aromaa, Kauko 2002: Naiskauppa, laiton siirtolaisuus ja Suomi. Nykytilanne, lainsäädäntö ja tutkimuslähteet. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Helsinki.

[ix] Committee on the Elimination of Discrimination against Women,18.1.-5.2.2010: 45th session, Concluding observations of the Committee on the Elimination of Discrimination against Women, The Netherlands

[x] Anderson, Bridget, O’Connell Davidson, Julia 2002. Trafficking – A Demand Led Problem? A Multi-country Pilot Study, Save the Children Sweden 2002.

[xi] Anderson, Bridget 2010. Migration, immigration controls and the fashioning of precarious workers. Work Employment Society 24(2), 300–317; Andrijasevic, Rutvica 2010. Migration, Agency and Citizenship in Sex Trafficking. New York: Palgrave Macmillan; Shahram Khosravi 2011. ’Illegal’ Traveller. An Auto-Ethnography of Borders. Palgrave Macmillan; Roth, Venla 2010. Defining human trafficking, identifying its victims: a study on the impact and future challenges of the international, European and Finnish legal responses to prostitution-related trafficking in human beings. Turku: Turun yliopisto; Mai, Nick 2009. Migrant Workers in the UK Sex Industry. Final Policy-Relevant Report; Könönen, Jukka 2011. Palvelualan työnantajat ja joustavat ulkomaalaiset työntekijät. Maahanmuutto-hallinnon merkitys prekaarin työvoiman tuottamisessa. Janus, 19:1, 52–67.

[xii] Does Legalized Prostitution Increase Human Trafficking? Professor Eric Neumayer of the London School of Economics and Political Science (LSE), Dr Seo-Young Cho of the German Institute for Economic Research, and Professor Axel Dreher of Heidelberg University. Available at: http://www.lse.ac.uk/geographyAndEnvironment/whosWho/profiles/neumayer/pdf/Article-for-World-Development-_prostitution_-anonymous-REVISED.pdf.

Perusoikeuksia, ei rikosseuraamuksia…

Laura Mankki

Kuva: Niina Soikkeli

Kuva: Niina Soikkeli

 

– Perusoikeuksia, ei rikosseuraamuksia!
Näitä voimasanoja huudettiin Eduskunnan pikkuparlamentin ulkopuolella oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin esitystä seksin oston kriminalisoinnista vastustavassa mielenosoituksessa 7.11.2012. Mielenosoituksen järjesti Feministinen aloite-verkosto , joka otti kantaa oikeusministerin esitykseen seksin oston kriminalisoinnista

Marraskuun jälkeen Henriksson odotetusti tilasi selvityksen Ruotsin seksin oston kriminalisoinnin mallista. Pienenä yllätyksenä ehkä kuitenkin tuli se, että selvitysryhmän johtoon asetettiin tutkija, joka on jo pitkään ollut kriminalisoinnin puolella. Keskustelu kriminalisoinnista siis jatkuu.

Seksin oston kriminalisointi näyttää jakavan feminististä liikettä puoluetunnuksiin katsomatta. Perus- ja ihmisoikeuksia korostavan liikkeen taustalla on ajatus, jonka mukaan sukupuolten välistä epätasa-arvoa ei voida kuroa umpeen puuttumalla prostituutioon ja seksityöhön rikosoikeudellisilla keinoilla. Rikosoikeudelliseen näkökulmaan onkin löydettävä vaihtoehtoja jo siitä syystä, ettei prostituutiota voida yksinkertaistaa kysynnän ja tarjonnan-logiikaksi, joka näyttää olevan kriminalisointiesitysten taustalla.

Täyskriminalisoinnin logiikka

Täyskriminalisoinnin mallissa seksityön ajatellaan toimivan markkinalogiikan mukaisesti niin, että kysyntään puuttumalla voidaan puuttua tarjontaan. On kuitenkin ollut vaikea osoittaa, että seksityön tekijät lopettaisivat myynnin oston kriminalisoinnin seurauksena, sanoo tutkija ja kansanedustaja Anna Kontula. Kysynnän ja tarjonnan logiikalle perustuva ajattelu on ongelmallista myös siinä mielessä, ettei se ota huomioon niitä rakenteita, jotka aiheuttavat ihmisten eriarvoistumisen. Näitä ovat niin luokka, sukupuoli ja etnisyys, jotka kietoutuvat usein toisiinsa. Markkinalogiikkaan perustuvalla kriminalisoinnin täyskiellolla ei voida ratkaista prostituutioon liittyviä ongelmia. Käännytyspykälä on malliesimerkki siitä, kuinka oston kriminalisointi järjestyssäännön mukaan, ei tällä hetkelläkään suojele ketään. Käännytyspykälä mahdollistaa käännyttämisen siirtolaiselle, jota edes epäillään seksin myynnistä. Jos halutaan siis auttaa niitä, jotka ovat kaikkein huonoimmassa asemassa, on kriminalisointi siihen huono keino.

Kuva: Niina Soikkeli

Kuva: Niina Soikkeli

Dekriminalisointi

Seksin oston kriminalisoinnin tai laillistamisen sijaan keskustelussa pitäisi voida puhua seksityön dekriminalisoinnista. Dekriminalisointi ei tarkoita seksityön laillistamista sinänsä vaan lähtee siitä, että seksityöhön tulee suhtautua rikosoikeudellisen näkökulman sijaan perus- ja ihmisoikeuksia edistäen. Dekrminalisointi ei myöskään tavoittele valtion bordelleita, vaan sen tarkoitus on estää valtion puuttumista sellaiseen seksuaalisen kanssakäymiseen, mihin ei liity väkivaltaa tai ihmiskauppaa. Dekriminalisoinnin taustalla on ajatus siitä, että meillä on erilaisia ryhmiä, jotka myyvät seksiä ja ostavat seksiä. Tällä hetkellä meillä on jo lakeja, jotka kieltävät seksin oston parituksen-, ihmiskaupan uhrilta ja alaikäiseltä. Dekriminalisoinnin kautta seksityöntekijöitä koskisivat samat lait kuin muitakin ihmisiä.

Seksin oston kriminalisointi vaatii resursseja poliisille ja muulle valvontakoneistolle. Ruotsissa seksin osto on täyskriminalisoitu. Tällä hetkellä myös varat ihmiskaupan ehkäisemiseen ja seksin oston kriminalisoimisen valvontaan ovat samassa budjetissa. Kuinka tällaisessa tapauksessa voidaan varmistaa, että resurssit kohdistuvat aidosti ihmiskaupan uhrien tilanteiden kohentamiseen, jos ei tunnisteta eri ryhmittymiä, jotka toimivat prostituutiossa? Dekriminalisoimalla seksityö, varoja voitaisiin keskittää prostituutioonkin liittyvän väkivallan muotojen ehkäisemiseen sekä tukipalveluihin. Uudessa Seelannissa seksityö on dekriminalisoitu vuodesta 2003, jonka jälkeen seksiteollisuus ei ole kasvanut, kuten monesti oletetaan. Lailla on myös katsottu olleen myönteisiä vaikutuksia seksuaaliterveyteen ja hiv:n ehkäisemiseen.

Vastuullinen asiakkuus ja tukipalvelut

Suomessa esimerkiksi Pro-tukipiste tarjoaa tukipalveluita niin seksityöntekijöille että ihmiskaupan uhreille. Nämä molemmat ryhmät ovat vaikeasti tavoitettavissa, alaan kohdistuvan stigman vuoksi. Seksityöntekijöiden lisäksi asiakkaista ei tiedetä paljon. Suorien kontaktien lisäksi juuri asiakkaat ovat olleet avainasemassa ”ilmiantaessaan” ihmiskaupanuhreja tai auttaen heidät tukipalveluiden piiriin. Pro tukipisteen Jaana Kauppinen korostaakin asiakkuuden kriminalisoinnin sijaan asiakkaiden vastuuttamista. Hänen mukaan kriminalisoinnin kautta asiakkaiden kautta saatava tärkeä informaatio saattaa tyrehtyä syytteiden pelossa.

Vaikka seksin oston kriminalisoinnilla pyritään kohdistamaan kontrollitoimia ostajiin, kohdistuvat ne silti helposti kuitenkin myyjiin. Myyjien tunnistaminen on helpompaa kuin asiakkaiden. Asiakkaiden menettämisen pelossa työntekijä joutuu tekemään nopeitakin ratkaisuja eikä harkinta-aikaa asiakkaan arvioinnille aina jää. Moralisoinnin ja rikosseuraamusten sijaan niin henkiset kuin materiaaliset resurssit tulisi kohdistaa ihmiskaupan tunnistamiseen. Vasemmiston ajamista hankkeista erityisesti perustulo voisi edesauttaa sitä, ettei kukaan vastentahtoisesti ajaudu seksityöhön. Saatavuusharkinnan poisto matalapalkka-aloilta lisää vaihtoehtoja heikosti koulutetuille siirtolaisille. Ylipäänsä seksityöntekijöille tulee turvata samat oikeudet kuin mitä muillakin ihmisille kuuluu ilman lisääntyvää kontrollipolitiikkaa.

Kirjoitus on osittain julkaistu vasemmistonaisten Pippuri-lehdessä 4/2012

Feministinen aloite! ottaa kantaa: Seksiä myyvien siirtolaisten oikeuksia ei pidä unohtaa

Julkaistu Helsingin sanomien mielipideosastolla 8.3.2013

Seksiä myyvien siirtolaisten oikeuksia ei pidä unohtaa
TIINA OIKARINEN MINNA OKSANEN

An­na Kon­tu­la ja Nii­na Vuo­la­jär­vi vaa­ti­vat, et­tä pros­ti­tuu­tio­po­li­tii­kan tu­li­si pe­rus­tua pros­ti­tuu­tion ny­ky­ti­lan­teen kat­ta­vaan ar­vioin­tiin (HS Mie­li­pi­de 5. 3.). He kir­joit­ti­vat, et­tä oi­keus­mi­nis­te­riön ti­laa­man sel­vi­tyk­sen läh­tö­koh­dis­sa on lu­kui­sia on­gel­mia ja hank­keen joh­ta­jak­si on va­lit­tu sek­sin os­ton täys­kiel­toa pit­kään kan­nat­ta­nut oi­keus­tie­teen pro­fes­so­ri Jo­han­na Nie­mi.

Vai­kut­taa sil­tä, et­tä sel­vi­tyk­sen tu­los on jo etu­kä­teen pää­tet­ty ja oi­keus­mi­nis­te­ri An­na-Ma­ja Hen­riks­son (r) tu­lee sel­vi­tyk­sen avul­la vie­mään eteen­päin sek­sin os­ton täys­kiel­toa.

Tä­mä on vaa­ral­lis­ta leik­kiä sek­siä myy­vien ih­mis­ten oi­keuk­sil­la. Suo­mes­sa sek­siä myy­vil­lä siir­to­lai­sil­la ei ole pää­syä ter­vey­den­huol­toon. Myös kään­ny­tyk­sen pel­ko es­tää ot­ta­mas­ta yh­teyt­tä vi­ran­omai­siin hy­väk­si­käyt­tö- ja vä­ki­val­ta­ti­lan­teis­sa. Pros­ti­tuu­tio­po­li­tii­kan ar­vioin­nis­sa huo­mio on­kin kiin­ni­tet­tä­vä sii­hen, mi­ten la­ki vai­kut­taa sek­suaa­li­pal­ve­lui­ta myy­vien ih­mis­ten pe­rus- ja ih­mis­oi­keuk­sien to­teu­tu­mi­seen.

Nor­jas­sa ja Ruot­sis­sa sek­sin os­to­kiel­lon vai­ku­tus sek­siä myy­vien siir­to­lais­ten oi­keuk­siin on ol­lut kiel­tei­nen. Poh­jois­mai­sen pros­ti­tuu­tio­ver­kos­ton mu­kaan pros­ti­tuu­tion nä­ky­vyys on vä­hen­ty­nyt, mut­ta toi­min­nan ol­les­sa pii­los­sa sek­si­työn­te­ki­jöi­hin koh­dis­tuu enem­män vä­ki­val­taa ja ah­dis­te­lua, myös po­lii­sin ta­hol­ta.

Mi­nis­te­rin on pi­det­tä­vä huol­ta sii­tä, et­tä myös sek­siä myy­vien siir­to­lais­ten oi­keus ter­vey­den­huol­toon ja vä­ki­val­lat­to­maan elä­mään to­teu­tuu Suo­mes­sa. Ta­kaa­mal­la pe­rusoi­keu­det sek­siä myy­vil­le siir­to­lai­sil­le hei­dän ase­maan­sa voi­daan pa­ran­taa.

Tii­na Oi­ka­ri­nen
Min­na Ok­sa­nen
jä­se­niä Fe­mi­nis­ti­nen aloi­te -ver­kos­tos­sa

http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Seksiä+myyvien+siirtolaisten+oikeuksia+ei+pidä+unohtaa/a1362632322396