Tagged: seksityö

Miksi ei ole OK sanoa että prostituutio on väkivaltaa

Määrittelemällä kaiken kaupallisen seksin väkivallaksi ja hyväksikäytöksi

-riistää seksityöntekijöiltä oikeuden määritellä omat rajansa ja kiistää että seksityötä voi tehdä suostumuksen alaisuudessa. Puhumalla seksityöstä ”itsensä myymisenä” tai sanomalla, että ”nainen ei ole kauppatavara” osallistuu esineellistävän kielenkäytön ja käsitysten ylläpitoon niiden kyseenalaistamisen sijaan ja tekee näkymättömäksi ne seksityöntekijät jotka eivät ole naisia. Kielenkäyttö tuottaa väkivaltaista kuvaa kaupallisesta seksistä, jossa ostaja ostaa käyttöoikeuden seksin myyjän ruumiiseen ja saa tehdä sillä mitä haluaa. Todellisuudessa myyjät laittavat usein tiukat rajat sille millaisia palveluja myyvät ja mita ostettuun aikaan sisältyy. Virheellisen kuvan toistaminen tekee seksityöntekijöille vaikeammaksi kommunikoida näitä sääntöjä.

-tekee vaikeaksi vastustaa seksityöntekijöiden työssään kokemaa väkivaltaa: jos seksityö on kokonaisuudessaan hyväksikäyttöä, väkivallan rajat hämärtyvät. Väkivaltaa ei voi vastustaa vesittämällä sanan sisältö. Normalisoimalla väkivallan osaksi seksityötä toiseutetaan seksityontekijöitä tai patologisoidaan heitä siitä, että he menevät mukaan väkivaltaiseen toimeen ja epäilee täten heidän päätösvaltaisuuttaan.

-osallistuu seksityöntekijöiden vaientamiseen ja leimaamiseen.

-ohjaa keskustelua pois valtioiden ja viranomaisten (poliisin, rajalaitoksen) suorittamasta vallankäytöstä ja sen aikaansaamasta väkivallasta. Rakenteellinen sorto tuottaa turvattomuutta ja väkivaltaa esimerkiksi niin, että seksin ostokielto kadulla pakottaa seksin myyjät arvioimaan asiakkaat nopeammin, sillä seksin myyjan tulee suojata myos asiakas poliisilta. Seksin myynnin EU-alueen ulkopuolisilta karkotusperusteeksi tekevä karkotuspykälä taas tarkoittaa, ettei seksityöntekijä pysty kääntymään viranomaisten puoleen väkivaltatilanteissa.

-tekee vaikeaksi niiden muutosten ajamisen, joita tarvitaan jotta seksityöntekijät voisivat paremmin suojautua väkivallalta. Yksi tällainen on esimerkiksi mahdollisuus työskennellä yhdessä jos parituslainsäädäntöä muutetaan.

Yleisten ihmiskauppamielikuvien ongelmallisuudesta

Niina Vuolajärvi & Elina Halttunen-Riikonen: Mielikuvat ihmiskaupasta johtavat harhaan. Feministien vuoro-blogissa.

Ihmisillä on harvoin kosketusta siirtolaisten arkeen tai seksityöhön. Mediakuvastoilla onkin suuri vaikutus lakien säätämiseen. Usein niissä korostuu raaka ja seksuaalinen väkivalta ja seksikauppaan huijatut ja kidnapatut ihmiskaupan uhrit. Hyvistä tarkoitusperistään huolimatta ihmiskauppatarinat saavatkin usein aikaan politiikkaa, joka huonontaa kaupallisen seksin parissa toimivien asemaa ja oikeuksia. Kun vastuuseen vaaditaan ensisijaisesti yksittäisiä pahantekijöitä kuten ihmiskauppiaita, huomiotta jäävät rakenteelliset valtion kontrollitoimien aiheuttamat ongelmat, kuten siirtolaisten rajoitetut liikkumisen ja työmarkkinoille osallistumisen mahdollisuudet tai globaali eriarvoisuus.

Vinkki: Pro-tukipiste järjestää virheellisiä ihmiskauppamielikuvia koskevan tilaisuuden 18.10. Helsinkissä.

Vasemmistoliiton tavoiteohjelmassa linjaus seksityöntekijöiden oikeuksien edistämisestä

Puolueen kesällä hyväksytyssä tavoiteohjelmassa lukee: ”Seksityöntekijöiden oikeuksia parannetaan. Kaiken seksityötä koskevan politiikan lähtökohtana on oltava seksityöläisten oikeuksien edistäminen ja seksityöhön liittyvän leiman vähentäminen. Vasemmisto vastustaa seksin oston kriminalisointia koskevia pyrkimyksiä.”

Tavoitetta koskevan aloitteen puoluekokoukseen tehnyt Taija Roiha vastaa Kansan uutisissa linjausta arvostelleeseen mielipiteeseen:

”Aleksi Huhtaturku ihmetteli Kansan Uutisissa 14.8. vasemmistoliiton puoluekokouksessaan 2016 ottamaa kantaa seksityöhön ja katsoi puolueen olevan hakoteillä ajaessaan muun muassa Vasemmistonuorten ja Amnestyn kannattamaa dekriminalisaatiolinjaa eli kaupallisen seksin rangaistavuuden purkamista. Uuden kannan aloitteentekijänä haluan nyt vastata joihinkin Huhtaturun kirjoituksessaan esittämiin virheellisiin argumentteihin.

Huhtaturun mukaan seksityön dekriminalisointi ”normalisoi rakenteellista köyhiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja riistoa”. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Amnesty Internationalin kattavan, toukokuussa julkaistun tutkimusraportin mukaan seksityön dekriminalisoiminen parantaa seksityöntekijöiden oikeuksia, helpottaa pääsyä terveydenhuollon piiriin, madaltaa kynnystä olla yhteydessä viranomaisiin sekä mahdollistaa turvallisemman työskentelyn.”

”Huhtaturku viittaa kirjoituksessaan useisiin eri maihin ja niissä käytössä oleviin seksityötä koskeviin lainsäädäntömalleihin. Jää kuitenkin epäselväksi, mihin kirjoituksessa faktoina esitetyt tiedot pohjautuvat.

Kirjoittaja esimerkiksi väittää seksityöntekijöiden turvallisuustilanteen heikentyneen Uudessa-Seelannissa radikaalisti sen jälkeen kun seksityö dekriminalisoitiin. Uuden-Seelannin mallia koskevassa tutkimuksessa seksityöntekijät kuitenkin itse kertovat uuden, dekriminalisointiin perustuvan lainsäädännön vaikuttaneen positiivisesti heidän terveyteensä ja turvallisuuteensa.”

Feministinen aloite iloitsee Suomen puoluekentällä ennennäkemättömän edistyksellisestä linjauksesta ja toivoo rohkeutta edistää seksityöntekijöiden oikeuksia ja vastustaa kriminalisointia tulevaisuudessa. Koska muissa puolueissa seurataan perässä?

Mitä tekemistä on Pridella ja seksityöntekijöillä?

CImbh2qUYAAtNCG

Vastaus otsikon kysymykseen: LGBT-liikkeen pioneerit olivat suurelta osin seksityöntekijöitä.
Kuvassa Sylvia Rivera ja Marsha P. Johnson, tunnettuja osallisuudesta Stonewallin poliisimellakkaan, jota muistetaan Pride-kulkueissa ympäri maailmaa. Heidän kohtaamansa homo- ja transfobia yhdistyi rasismiin, luokkasortoon, mutta myös seksityöhön liittyvään stigmaan. Stonewallin jälkeen Rivera ja Johnson toimivat esimerkiksi vuonna 1970 perustamassaan Street Transvestite Action Revolutionariesissa (STAR) (myöh. Street Transgender Action Revolutionaries), joka auttoi kodittomia nuoria drag queens and trans women of color.

Hawk Kinkaid kirjoittaa tekstissään How Sex Work Got Us This Far In Gay Liberation:

”The riots at Stonewall are, in fact, the perfect example. Conversations about its history selectively ignore significant components of the rioters’ identities, often including the vital presence of trans women (Sylvia Rivera, Miss Major, Marsha P. Johnson) and gay men but excluding the fact that many of these individuals were hustlers and street workers. Look for the biography of Sylvia Rivera, one of the most well-respected trans activists and Stonewall participants, and you will find her experience of street work excised. This, despite how sex work may have formed her only available opportunity at that time to afford to engage in her activist work. She was hardly the only trans woman of color involved in the sex industry supporting the riots. And then there were the hustlers, the young men working to support themselves after escaping to the city from lives that would have ended up in false marriages, depression, or, as it did for many, suicide or deaths by gay bashing. These were the people, harassed by the police to the point of exhaustion, willing to publicly engage as LGBT people at a time of great risk, the people who actually make up our liberation narrative.”

Valikoitu muistaminen palvelee sitä, ettei seksityöntekijöiden oikeuksia nähdä oleellisena osana LGBT-kamppailua. Kinkaid vaatiikin:

”The role of individuals who are either compelled or have chosen the sex industry must be included in LGBT rights conversations as we look to translate the social capital accrued over the last 40 years into tangible cultural changes. To exclude us does enormous disservice to our predecessors, who proudly understood that sex in the margins, sex as a form of agency and survival, sex as intimacy, and sex as an act of power are fundamental to LGBT identity. We encourage this by demanding respect for those who choose to be cis and trans, male, female, and genderqueer workers in the adult industry. It’s also important that we advocate for the support of programs which give space for sex industry laborers to speak and access legal, medical, and emotional health resources.”

Dokumentti Marsha P. Johnsonista: Pay it No Mind: Marsha P. Johnson.

Lue lisää aiheesta: Underserved. Overpoliced. Invisibilised. LGBT Sex Workers Do Matter.

 

Toni Mac: Millaisia lakeja seksityöntekijät todella haluavat?

Nyt julkaisi heinäkuussa kolumnin seksityöntekijöiden oikeuksista seksityöntekijän ja aktivistin Toni Macin puheenvuoron pohjalta. Moni on saattanut katsoa viraaliseksi menneen TED-puheen jo aiemmin, mutta Juhani Mykkäsen teksti on hyvä tiivistys Macin puheenvuorosta suomeksi ja eri prostituutiolainsäädäntömallien eroista (joskaan siitä, että oston kriminalisointi vähentäisi seksipalveluiden kysyntää ei mitä ilmeisemmin ole pitäviä todisteita saatu tutkimuksissa.)

Kolumni kannattaa lukea kokonaan, mutta tässä lainaus siitä:

”Toni Mac lopettaa näihin sanoihin:

“Aivan kuten muissakin töissä, monet seksityöläiset pitävät työstään, monet vihaavat sitä. Useimmilla on monia erilaisia tuntemuksia sitä kohtaan, mitä he tekevät työkseen. Mutta se, miten tunnemme työstämme, ei ole olennaista. Mitä muut tuntevat siitä, ei todellakaan ole olennaista.

Olennaista on, että voimme työskennellä turvallisesti, omilla ehdoillamme.

Asiaa voi kysyä kalliilta escorteilta New Yorkissa, bordellityöntekijöiltä Kambodzhassa, katutyöläisiltä Etelä-Afrikassa – miljoonilta seksityöläisiltä ympäri maailman – ja kaikki sanovat samaa:

Haluamme täyden seksityön dekriminalisoinnin ja tavallisen työntekijän lailliset oikeudet.”

Toni Macin esittely TED:in sivuilla täällä.

SWOUn eli järjestön jossa Mac toimii sivut täällä.

Naistenpäivän kampanja: Feministinen manifesti seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseksi

Naistenpäivän kunniaksi seksityöntekijät, feministit ja seksityöntekijöiden oikeuksia ajavat aktivistit ovat laatineet Feministisen manifestin seksityöntekijöiden oikeuksien tukemiseksi. Manifesti on osa Kansainvälisen naistenpäivän kampanjaa ”Feministit seksityöntekijöiden puolesta” (feministsforsexworkers). Feministinen aloite osallistuu kampanjaan ja käänsi englanninkielisen manifestin suomeksi ja ruotsiksi. Manifestin voi käydä allekirjoittamassa täällä.

Eurooppalainen seksityöntekijöiden kattojärjestö ICRSE on koordinoinut manifestin laatimisprosessia. Manifestin on tarkoitus tuoda esiin naisjärjestöjen ja feminististen organisaatioiden, kollektiivien ja verkostojen tuki seksityöntekijöiden oikeuksille. Näemme, että on tärkeää herättää tietoisuutta laajemman feministisen liikkeen sisällä kriminalisaation, ihmisoikeuksien loukkausten ja stigman vaikutuksista seksityöntekijöihin. Tämä on erityisen kriittistä nykyisessä julkisessa ilmapiirissä, jossa keskustellaan seksityölakien muuttamisesta ja kun naisten perus- ja lisääntymisoikeudet ovat hyökkäyksen kohteena monessa Euroopan ja Keski-Aasian maassa. Toivomme voivamme mobilisoida liittolaisia mukaan taistelemaan näitä negatiivisia naisia, LGBT –ihmisiä, siirtolaisia ja seksityöntekijöitä koskevia kehityssuuntia vastaan.

Feministinen aloite on mukana kampanjassa ja toivoo, että muutkin feministit ja feministiset järjestöt, verkostot ja kollektiivit tulevat mukaan tukemaan seksityöntekijöiden ja transihmisten oikeuksia. Käy allekirjoittamassa manifesti täällä! Vain oikeuksilla voidaan voittaa vääryydet!

Liity allekirjoittaneisiin! Käy testaamassa tietosi seksityöaktivismista kampanjan nettisivuilla! Tai opi lisää seksityöaktivismin historiasta! Kampanjan nettisivuille pääset tästä.

Manifestin löydät täältä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

 

 

 

Prostituutiopolitiikkaa ei saa harjoittaa seksityöntekijöiden perusoikeuksien kustannuksella

images

Feministinen aloite liittyy seksityöntekijöiden järjestöjen rintamaan ja kritisoi vahvasti seksin oston täyskiellon vaikutuksia arvioivaa Norjan hallituksen evaluaatiota, joka julkaistiin elokuussa 2014. Raportti on epäjohdonmukainen ja harhaanjohtava väitteissään, eikä huomioi lain seurauksia seksityöntekijöille. Tulokset ovat myös ristiriidassa kentällä seksityöntekijöiden kanssa toimivien järjestöjen kuten PIONin tiedonantojen sekä juuri väitelleen Synnove Jahnsenin väitöskirjan tulosten kanssa.

Norjan raportti esittää, että laki on onnistuneesti vähentänyt prostituutiota. Nämä väitteet perustuvat suurelta osin katuprostituution määrän arvioihin, vaikka valtaosa prostituutiosta tapahtuu Norjassa sisätiloissa. Raportissa myönnetään, että sisätiloissa tapahtuvaa prostituution määrää ei pystytä tarkasti arvioimaan ennen tai jälkeen lain. Täten väitteet prostituution laajamittaisesta vähenemistä ovat heikolla ja spekulatiivisella pohjalla.

Evaluaatio on huolestuttavan samankaltainen, kuin Ruotsin hallituksen julkaisema arvio vuodelta 2010. Myös Ruotsin hallituksen arvio väitti lain vähentäneen prostituutiota, vaikka evidenssiä oli saatavilla vain katuprostituution vähentymisestä.

Vielä huolestuttavampaa on, että raportti ei riittävästi tunnusta lain negatiivisia vaikutuksia seksityöntekijöille. Raportissa tuodaan esiin, että seksityöntekijöiden taloudellinen tilanne on huonontunut lainsäädännön myötä. Tämä tarkoittaa suoraa seksityöntekijöihin kohdistuvien haittojen lisääntymistä. Lisäksi sekä seksityöntekijät että tukipalveluiden tarjoajat ovat raportoineet poliisien lisääntyneestä, seksin myyjiin kohdistuvasta ahdistelusta, kondomien käyttämisestä todisteena prostituutiosta sekä seksityöntekijöiden kohdistuneista syytöksistä rikokseen kannustamiseen. Kondomien käyttö todisteena prostituutiosta on johtanut siihen, että seksityöntekijät välttelevät turvaseksivälineiden mukana pitämistä, mikä voi johtaa vakaviin terveyshaittoihin.

Norjan raportissa mainitaan myös, että seksityöntekijät ovat haluttomia raportoimaan kohtaamaansa väkivaltaa ja vaikeuksia poliisille. Kirjoittajat kuitenkin esittävät samalla, että viitteitä väkivallan lisääntymisestä ei ole. Tämä on harhaanjohtavaa, koska raportissa myös todetaan, että seksityöntekijät eivät ostokiellon takia ilmoita poliisille kohtaamastaan väkivallasta. Tieto on linjassa Jahnsenin tuoreen poliisin toimintaa tarkastelleen tutkimuksen kanssa, jossa todetaan, että oston kriminalisointi on muuttanut poliisin toimintatapaa kovemmaksi. Tämä on rikkonut 1990-luvulla yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa luodun luottamuksen poliisin ja seksityöntekijöiden välillä – luottamuksen, joka mahdollisti väkivallan raportoinnin.

Myös lain muita negatiivisia vaikutuksia tuodaan Norjan hallituksen selvityksessä esiin. Seksityöntekijöihin kohdistuva stigma on vahvistunut, koettu turvallisuus on vähentynyt stressaantuneiden asiakkaiden kiirehtiessa neuvottelutilannetta, ja seksityöntekijöiden riippuvuus kolmannista osapuolista on kasvanut.

Raportissa ei painoteta näitä näkökulmia tai tuoda esiin huolta siitä, että laki on tehnyt seksityöstä vaarallisempaa ja heikentänyt seksityöntekijöiden asemaa. Tässä on toinen yhtymäkohta Ruotsin evaluaation, jossa todetaan, että ”prostituutiossa yhä hyväksikäytettäville ihmisille heidän kuvailemansa edellä mainitut lain negatiiviset vaikutukset pitäisi itseasiassa nähdä positiivisina siitä näkökulmasta katsottuna, että lain tarkoitus on tosiaan taistella prostituutiota vastaan”. (SOU 2010, 34)

Tiivistäen voi sanoa, että raportin väitteet prostituution vähentymisestä ovat spekulatiivisia ja perustuvat pitkälti katurprostituution määriin. Kuten Ruotsissa, laki on tehnyt seksityöstä Norjassa vaarallisempaa. Norjan evaluaatio vähättelee lain seksityöntekijöille tuottamia haittoja, samaan aikaan kun se esittää tuloksensa tavalla, joka on helppo ymmärtää siten että laki on ollut menestys.

Prostituutiolainsäädännön ainoa tavoite ei voi olla prostituution vähentyminen hinnalla millä hyvänsä, vaan sen lähtökohdaksi on otettava seksityöntekijöiden perusoikeudet ja turvallisuuden takaaminen. Jo marginaalisessa asemassa olevaa ihmisryhmää ei tule uhrata ideologisten päämäärien vuoksi. Jos prostituutiota halutaan vähentää, tulee puuttua niihin syihin, joita ihmisillä on myydä seksiä. Tämä tarkoittaa sosialipoliittisia toimia rikosoikeudellisen sääntelyn sijaan.

Vaadimme, että Suomen prostituutiopolitiikka keskittyy seksityöntekijöiden hyvinvointiin, terveyteen ja turvallisuuteen. On tunnustettava, että ostokielto tuottaa huomattavaa vahinkoa seksityöntekijöille, etenekin niille, jotka ovat jo valmiiksi heikossa asemassa.

Allekirjoita Rose Alliancen vetoomus tästä. Vetoomuksen suomennos ja uutinen vetoomuksesta Pro-tukipisteen sivuilla.

Pro-tukipiste on koonnut raportille satanutta kritiikkiä tänne.

Norjankielinen raportti löytyy täältä.