Tagged: Uusi-Seelanti

Vasemmistoliiton tavoiteohjelmassa linjaus seksityöntekijöiden oikeuksien edistämisestä

Puolueen kesällä hyväksytyssä tavoiteohjelmassa lukee: ”Seksityöntekijöiden oikeuksia parannetaan. Kaiken seksityötä koskevan politiikan lähtökohtana on oltava seksityöläisten oikeuksien edistäminen ja seksityöhön liittyvän leiman vähentäminen. Vasemmisto vastustaa seksin oston kriminalisointia koskevia pyrkimyksiä.”

Tavoitetta koskevan aloitteen puoluekokoukseen tehnyt Taija Roiha vastaa Kansan uutisissa linjausta arvostelleeseen mielipiteeseen:

”Aleksi Huhtaturku ihmetteli Kansan Uutisissa 14.8. vasemmistoliiton puoluekokouksessaan 2016 ottamaa kantaa seksityöhön ja katsoi puolueen olevan hakoteillä ajaessaan muun muassa Vasemmistonuorten ja Amnestyn kannattamaa dekriminalisaatiolinjaa eli kaupallisen seksin rangaistavuuden purkamista. Uuden kannan aloitteentekijänä haluan nyt vastata joihinkin Huhtaturun kirjoituksessaan esittämiin virheellisiin argumentteihin.

Huhtaturun mukaan seksityön dekriminalisointi ”normalisoi rakenteellista köyhiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja riistoa”. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Amnesty Internationalin kattavan, toukokuussa julkaistun tutkimusraportin mukaan seksityön dekriminalisoiminen parantaa seksityöntekijöiden oikeuksia, helpottaa pääsyä terveydenhuollon piiriin, madaltaa kynnystä olla yhteydessä viranomaisiin sekä mahdollistaa turvallisemman työskentelyn.”

”Huhtaturku viittaa kirjoituksessaan useisiin eri maihin ja niissä käytössä oleviin seksityötä koskeviin lainsäädäntömalleihin. Jää kuitenkin epäselväksi, mihin kirjoituksessa faktoina esitetyt tiedot pohjautuvat.

Kirjoittaja esimerkiksi väittää seksityöntekijöiden turvallisuustilanteen heikentyneen Uudessa-Seelannissa radikaalisti sen jälkeen kun seksityö dekriminalisoitiin. Uuden-Seelannin mallia koskevassa tutkimuksessa seksityöntekijät kuitenkin itse kertovat uuden, dekriminalisointiin perustuvan lainsäädännön vaikuttaneen positiivisesti heidän terveyteensä ja turvallisuuteensa.”

Feministinen aloite iloitsee Suomen puoluekentällä ennennäkemättömän edistyksellisestä linjauksesta ja toivoo rohkeutta edistää seksityöntekijöiden oikeuksia ja vastustaa kriminalisointia tulevaisuudessa. Koska muissa puolueissa seurataan perässä?

Perusoikeuksia, ei rikosseuraamuksia…

Laura Mankki

Kuva: Niina Soikkeli

Kuva: Niina Soikkeli

 

– Perusoikeuksia, ei rikosseuraamuksia!
Näitä voimasanoja huudettiin Eduskunnan pikkuparlamentin ulkopuolella oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin esitystä seksin oston kriminalisoinnista vastustavassa mielenosoituksessa 7.11.2012. Mielenosoituksen järjesti Feministinen aloite-verkosto , joka otti kantaa oikeusministerin esitykseen seksin oston kriminalisoinnista

Marraskuun jälkeen Henriksson odotetusti tilasi selvityksen Ruotsin seksin oston kriminalisoinnin mallista. Pienenä yllätyksenä ehkä kuitenkin tuli se, että selvitysryhmän johtoon asetettiin tutkija, joka on jo pitkään ollut kriminalisoinnin puolella. Keskustelu kriminalisoinnista siis jatkuu.

Seksin oston kriminalisointi näyttää jakavan feminististä liikettä puoluetunnuksiin katsomatta. Perus- ja ihmisoikeuksia korostavan liikkeen taustalla on ajatus, jonka mukaan sukupuolten välistä epätasa-arvoa ei voida kuroa umpeen puuttumalla prostituutioon ja seksityöhön rikosoikeudellisilla keinoilla. Rikosoikeudelliseen näkökulmaan onkin löydettävä vaihtoehtoja jo siitä syystä, ettei prostituutiota voida yksinkertaistaa kysynnän ja tarjonnan-logiikaksi, joka näyttää olevan kriminalisointiesitysten taustalla.

Täyskriminalisoinnin logiikka

Täyskriminalisoinnin mallissa seksityön ajatellaan toimivan markkinalogiikan mukaisesti niin, että kysyntään puuttumalla voidaan puuttua tarjontaan. On kuitenkin ollut vaikea osoittaa, että seksityön tekijät lopettaisivat myynnin oston kriminalisoinnin seurauksena, sanoo tutkija ja kansanedustaja Anna Kontula. Kysynnän ja tarjonnan logiikalle perustuva ajattelu on ongelmallista myös siinä mielessä, ettei se ota huomioon niitä rakenteita, jotka aiheuttavat ihmisten eriarvoistumisen. Näitä ovat niin luokka, sukupuoli ja etnisyys, jotka kietoutuvat usein toisiinsa. Markkinalogiikkaan perustuvalla kriminalisoinnin täyskiellolla ei voida ratkaista prostituutioon liittyviä ongelmia. Käännytyspykälä on malliesimerkki siitä, kuinka oston kriminalisointi järjestyssäännön mukaan, ei tällä hetkelläkään suojele ketään. Käännytyspykälä mahdollistaa käännyttämisen siirtolaiselle, jota edes epäillään seksin myynnistä. Jos halutaan siis auttaa niitä, jotka ovat kaikkein huonoimmassa asemassa, on kriminalisointi siihen huono keino.

Kuva: Niina Soikkeli

Kuva: Niina Soikkeli

Dekriminalisointi

Seksin oston kriminalisoinnin tai laillistamisen sijaan keskustelussa pitäisi voida puhua seksityön dekriminalisoinnista. Dekriminalisointi ei tarkoita seksityön laillistamista sinänsä vaan lähtee siitä, että seksityöhön tulee suhtautua rikosoikeudellisen näkökulman sijaan perus- ja ihmisoikeuksia edistäen. Dekrminalisointi ei myöskään tavoittele valtion bordelleita, vaan sen tarkoitus on estää valtion puuttumista sellaiseen seksuaalisen kanssakäymiseen, mihin ei liity väkivaltaa tai ihmiskauppaa. Dekriminalisoinnin taustalla on ajatus siitä, että meillä on erilaisia ryhmiä, jotka myyvät seksiä ja ostavat seksiä. Tällä hetkellä meillä on jo lakeja, jotka kieltävät seksin oston parituksen-, ihmiskaupan uhrilta ja alaikäiseltä. Dekriminalisoinnin kautta seksityöntekijöitä koskisivat samat lait kuin muitakin ihmisiä.

Seksin oston kriminalisointi vaatii resursseja poliisille ja muulle valvontakoneistolle. Ruotsissa seksin osto on täyskriminalisoitu. Tällä hetkellä myös varat ihmiskaupan ehkäisemiseen ja seksin oston kriminalisoimisen valvontaan ovat samassa budjetissa. Kuinka tällaisessa tapauksessa voidaan varmistaa, että resurssit kohdistuvat aidosti ihmiskaupan uhrien tilanteiden kohentamiseen, jos ei tunnisteta eri ryhmittymiä, jotka toimivat prostituutiossa? Dekriminalisoimalla seksityö, varoja voitaisiin keskittää prostituutioonkin liittyvän väkivallan muotojen ehkäisemiseen sekä tukipalveluihin. Uudessa Seelannissa seksityö on dekriminalisoitu vuodesta 2003, jonka jälkeen seksiteollisuus ei ole kasvanut, kuten monesti oletetaan. Lailla on myös katsottu olleen myönteisiä vaikutuksia seksuaaliterveyteen ja hiv:n ehkäisemiseen.

Vastuullinen asiakkuus ja tukipalvelut

Suomessa esimerkiksi Pro-tukipiste tarjoaa tukipalveluita niin seksityöntekijöille että ihmiskaupan uhreille. Nämä molemmat ryhmät ovat vaikeasti tavoitettavissa, alaan kohdistuvan stigman vuoksi. Seksityöntekijöiden lisäksi asiakkaista ei tiedetä paljon. Suorien kontaktien lisäksi juuri asiakkaat ovat olleet avainasemassa ”ilmiantaessaan” ihmiskaupanuhreja tai auttaen heidät tukipalveluiden piiriin. Pro tukipisteen Jaana Kauppinen korostaakin asiakkuuden kriminalisoinnin sijaan asiakkaiden vastuuttamista. Hänen mukaan kriminalisoinnin kautta asiakkaiden kautta saatava tärkeä informaatio saattaa tyrehtyä syytteiden pelossa.

Vaikka seksin oston kriminalisoinnilla pyritään kohdistamaan kontrollitoimia ostajiin, kohdistuvat ne silti helposti kuitenkin myyjiin. Myyjien tunnistaminen on helpompaa kuin asiakkaiden. Asiakkaiden menettämisen pelossa työntekijä joutuu tekemään nopeitakin ratkaisuja eikä harkinta-aikaa asiakkaan arvioinnille aina jää. Moralisoinnin ja rikosseuraamusten sijaan niin henkiset kuin materiaaliset resurssit tulisi kohdistaa ihmiskaupan tunnistamiseen. Vasemmiston ajamista hankkeista erityisesti perustulo voisi edesauttaa sitä, ettei kukaan vastentahtoisesti ajaudu seksityöhön. Saatavuusharkinnan poisto matalapalkka-aloilta lisää vaihtoehtoja heikosti koulutetuille siirtolaisille. Ylipäänsä seksityöntekijöille tulee turvata samat oikeudet kuin mitä muillakin ihmisille kuuluu ilman lisääntyvää kontrollipolitiikkaa.

Kirjoitus on osittain julkaistu vasemmistonaisten Pippuri-lehdessä 4/2012

Dekriminalisaatio vaihtoehtona?

Usein prostituutiokeskustelussa puhutaan seksityöstä ensisijaisesti rikoslain puitteissa. Prostituutio halutaan joko laillistaa tai kriminalisoida. Tai tällaisena ääripäihin pelkistyvänä keskustelu ainakin usein näyttäytyy. Jos vastustat esimerkiksi oston kriminalisaatiota, ajatellaan sinun helposti puolustavan bordellilaitosta. Mutta mitä jos kaupallista seksiä lähestyttäisiinkin muusta kuin kriminaalipoliittisesta näkökulmasta?

Dekriminalisaatio on käsite, jolla pyritään tuomaan esiin lähestymistapaa, joka ottaa lähtökohdaksi seksityötä tekevien ihmis- ja perusoikeudet. Dekriminalisaatio tarkoittaa aikuisten yhteisymmärrykseen perustuvan kaupallisen seksin poistamista rikoslain piiristä ja sen lähestymistä sosiaalisena kysymyksenä. Vaikka seksityö dekriminalisoidaan, pysyvät ihmiskauppa ja seksin ostaminen alaikäiseltä rikoksena. Tällöin voimavaroja voidaan myös keskittää näiden vakavien rikosten sekä muun kaupallisen seksin piirissä tapahtuvan hyväksikäytön estämiseen.

Muun muassa YK:n alainen AIDS-säätiö on päätynyt suosittamaan dekriminalisaatiota parhaana käytäntönä kaupallisen seksin piirissä toimivien terveyden edistämiseksi. Dekriminalisaation taustalla onkin ajatus, että rikoslaillisten toimien poistaminen menee käsikädessä seksityöntekijöiden oikeuksien kanssa.

Dekriminalisaation kautta pystytään parantamaan seksityöntekijöiden terveyttä sekä turvallisuutta. Tämän lisäksi dekriminalisaatio voi poistaa seksityöhön liittyvää stigmaa, ulossulkemista sekä väkivallan uhkaa. Dekriminalisaation ei ole todettu lisäävän prostituutiota.
Dekriminalisaatiomalleja voi olla monenlaisia. Joissain kriminalisoidaan paritus kokonaan, osassa nähdään, että seksityöntekijöiden tulee pystyä työskentelemään yhdessä taatakseen oman turvallisuutensa.

Dekriminalisaatiota on kokeiltu hyvin tuloksin mm. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Tulisiko Suomessakin keskustella siis ”Uuden-Seelannin mallista” ”Ruotsin mallin” sijaan?

Lisää dekriminalisaatiosta:
Open Societyn 12 sivuinen: Ten reasons to decriminalize sex work
http://www.opensocietyfoundations.org/publications/ten-reasons-decriminalize-sex-work
Uutinen Australiassa tehtyyn tutkimukseen eri prostituution laillisten säätelymallien vaikutuksista seksityöntekijöiden terveyteen (yllätys, yllätys, parhaat tulokset tulivat alueilta, joissa seksityö oli dekriminalisioitu):
http://www.smh.com.au/national/legal-or-not-sex-industry-powers-on-20101005-1669t.html